Safariaamu valkenee tyynenä ja aurinkoisena. Hansun mielestä päivä on juuri sellainen, jolloin tekee mieli lennellä keräämässä ruokaa kukkasista. Hänen odotuksensa ovat suuret, tänään varmasti nähtäisiin kauniita perhosia.
Päivän ensimmäinen havainto on suuri ja värikäs perhonen, jonka siivissä on silmien kaltaiset täplät. Tutulta näyttää, mutta mikä sen laji olikaan, Hansu pohtii ja plärää perhosopastaan. Aivan, neitoperhonen! En olekaan aiemmin nähnyt livenä. Hän yrittää juosta perhosen perään ja ottaa siitä valokuvan.
Lisää perhosia tanssii Hansun ohi. Pieniä valkoisia ja suuri keltainen. Ihana suuri ja keltainen sitruunaperhonen. Valkoisia on Hansun mielestä vaikea tunnistaa. Liian vikkeliä, jotta Hansu näkisi kunnolla siipien yksityiskohdat. Valkoisia sitruunaperhosia tai kaaliperhosia, ehkäpä kaaliperhosten sukuun kuuluvia naurisperhosia.
Mutta oi, mikä perhonen tuo on, Hansu jähmettyy niille sijoilleen. Hänelle ennen tuntematon suuri keltaoranssi, mustatäpläinen perhonen liihottelee keltaiseen kukkaan ruokailemaan. Hansu tutkii netistä vaihtoehtoja. Sanoisin, että kyseessä on Keisarinviitta, Argynnis paphia, Suomen suurin hopeatäpläperhonen, Hansu mutisee itsekseen. Keijo on ilmestynyt Hansun vierelle ja ihmettelee tämän mutinaa. Niin, hyvin elinvoimainen laji, joten ihme ettemme ole aiemmin tavanneet, Hansu sanoo Keijolle. Tämä nyökkää ymmärtäväisesti, vaikkei vieläkään saa kiinni Hansun ajatuksenjuoksusta.
Muita perhoslajeja Hansu ei enää bongaa sinä päivänä. Keijo kertoo hänelle nähneensä myös nokkosperhosia, lanttuperhosia, sinisiipiä ja kerran talon seinustalla suruvaipan. Niin ja erään toukan, jota Keijo arveli riikinkukkokehrääjän toukaksi. Aikamoinen perhospuutarha.
Jätämme nyt Hansun ja Keijon safarille ja lähdemme Iloisen mielen kahvilaan kahvikupposille. Kaakaota ja teetä on myös tarjolla.
Jätämme nyt Hansun ja Keijon safarille ja lähdemme Iloisen mielen kahvilaan kahvikupposille. Kaakaota ja teetä on myös tarjolla.
Tiedot
Tarina ja kuvat, Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti