Juhlapäivä

Rakas päiväkirja, aloittaa Keijo. Hän istuu aamukahvilla laiturilla ja aurinko lämmittää mukavasti. Eletään jo lokakuun loppua, talviaikakin alkaa ensi yönä mutta aurinko jaksaa vielä herätä aamuisin. 

Tänään on juhlapäivä, Keijo kirjoittaa.

Yleisesti tunnettu seikka on se, että YK - Yhdistyneet Kansakunnat - viettää tänään 75-vuotisjuhliaan. Sen sijaan hieman rajatumman joukon tiedossa on, että myös Yhdistynyt Takametsä juhlii syntymäpäiviään. Yhdistyneellä Takametsällä on mittarissa jo 99 vuotta, lähes vuosisata siis.

Ennen Yhdistyneen Takametsän perustamista metsässä vallitsi korpimetsänlaki. Keskeisimpiä riitapukareita olivat ketut ja jänikset. Ketut kiusasivat jäniksiä ja jänikset kettuja. Ei ollut tavatonta, että kadonneita serkkutyttöjä ja -poikia jouduttiin etsimään Kettulan tai Jänölän ruokapöydästä. Se oli villiä aikaa se. 

 

Erityisen pelottavan maineen noilta ajoilta ovat saaneet Iso-Jussi ja Kettu Repojärvi. Heillä oli tapana tulla kutsumatta kylään rellestämään. Iso-Jussi kävi kiusaamassa rauhallisia kettuperheitä ja Kettu Repojärvi puolestaan piti pelossa kokonaisia jänökyliä. 

Lopulta rauhallista elämää kaipaavat Takametsän asukkaan saivat tarpeekseen riitapukareista. He laativat Taavi Tiaisen johdolla Yhdistyneen Takametsän perustamisasiakirjan ja kutsuivat kaikki suvut koolle yhteiseen neuvonpitoon. Yhdistys perustettiin ja perustamisasiakirjan allekirjoittivat myös Kettujen ja Jänisten pääketut ja pääjänöt. Hekin halusivat keskittyä rauhaisaan elämään iänikuisen vihanpidon sijaan. 

 

Takametsään palkattiin reipas sheriffi, joka laittoi Iso-Jussin ja Kettu Repojärven aisoihin. Jokainen Takametsän pikkukoululainen tietää, että heistäkin kasvoi lopulta kunnon metsäläisiä, tosin se oli pitkä ja kuoppainen tie. 

Toiset tiet ovat pidempiä kuin toiset, pohtii Keijo, ja joskus kannattaisi valita se lyhyempi. Tänään auringonpaisteessa taidan kuitenkin valita pidemmän aamulenkin, niin saan nauttia kauemmin ihanasta aamusta. Keijo pakkaa kahvitermoksensa, kynänsä ja päiväkirjansa laukkuun ja lähtee jolkottelemaan metsän suuntaan.

Tiedot:

Tarina ja kuva, Suski

Runo koiranpennusta

Aleksis Kiven päivän aamuna paistaa aurinko. Hansu Hippo istuu haaveissaan Iloisen mielen kahvilan kesäterassilla. Yllättävän lämpimät säät ovat Hansulle mieleen. Hän ei oikein koskaan ole pitänyt kylmästä, vaikka onkin päätynyt asumaan pohjolan perukoille. 

Hansu mietiskelee erästä aamua meren rannalla. Muistikuvassa aurinko lämmittää mukavasti, joten olisikohan ollut kesä. Viime kesä, tai joku edellinen. Hansu katseli kuinka pieni koiranpentu tutustui rannalla varisten ja sorsien mielenlaatuun ja sai huomata lintujen mielenlaadun poikkeavan omastaan aika lailla.

Hyppii, loikkii, koivin hoikin. Spurttaa pitkin rantaa. 

 

Hansu mutisee itsekseen ja ajattelee, että sepä kuulosti hauskalta. Tästähän voisi saada runon. Hieman kovemmalla äänellä hän jatkaa. 

 

Närkästyneet sorsat ripittävät, hyi kuin tuhmaa, tuhmaa. Varis ilkkuu, aivan kuonon päällä siivet vilkkuu. 

 

Nauru alkaa muotoutua kupliksi Hansun vatsan pohjaan. Kuin kiusalliset ilmavaivat, joille ei mahda mitään ja hetken Hansu nauraa vedet silmissä ajatuksilleen. 

Huh, olihan virkistävää. Koiranpennun ajattelu saa Hansun myös hieman hempeämieliseksi ja hän jatkaa lempeällä äänellä.

 

Voi pieni pentuni, karvaturri, muruni. Maailma muuttuu seurassasi. 

 

Niin, millaiseksi maailma muuttuukaan ja millainen maailma oli ennen muuttumista, pohtii Hansu. Hän tutkiskelee hetken mielikuvaansa ja tuntemuksiaan.

Nyt näen kuinka vakavuus, olikin salakavala, absurdi. 

 

Keittiövelho on ilmestynyt huomaamatta Hansun seuraan ja tarjoilee Hansulle kaakaota ja korvapuusteja. Korvapuustit ovat vielä aivan lämpimiä. 

Velho haluaa kuulla koko Hansun uuden runon. Hän oli huomannut Hansun nauravan kippurassa omille ajatuksilleen ja kuullut runosta lopun. Kahvila on jo avoinna, mutta päivän ensimmäiset asiakkaat eivät ole vielä saapuneet. Hyvin ehtii siis vielä nauttia kiireettömästä aamusta. 

Tiedot:

Tarina ja kuva, Suski