Eräkahvila

Iloisen mielen kahvila on tänään eräretkellä tapaamassa Keijo Kettua hänen reportaasimatkallaan. Kahvila on matkannut kanootilla ja rantautunut sopivan paikan tullen kahvin keittoon. Yhtään ei matkalla pelottanut, vaikka pikkuisen jännittikin. Jututetaanpa hieman Keijoa.

Suski: Keijo, miten matkasi on sujunut?

Keijo: Hyvin on mennyt. Säät ovat olleet hieman epävakaiset, mutta otin sadepäivien ajaksi vahtikettupestin eräälle leirintäalueelle. 

Suski: Millaista leirintäalueella oli?

Keijo: Aika hiljaista jo näin loppukesästä, mutta ei tyhjää kuitenkaan. Vartioin sekä uimarannalla että eräässä mökissä. Yövuorot olivat aika unettavia.

Suski: Tapasitko mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia?

Keijo: Jo vain. Esimerkiksi seurasin erään Nappe-koiran treenejä. Hän koulutti avustajaansa lelujen heitossa. Nappe palkitsi tämän aina hännän heilutuksin ja iloisin haukahduksin. Siitä avustaja tiesi, että heitto meni hyvin. Nappe kertoi treenin jälkeen, että he tähtäävät syksyllä agility-kisoihin.

Suski: Sitten sää parani ja jatkoit matkaa?

Keijo: Kyllä. Hyvästelin Napen ja leirintäalueen porukat ja suuntasin taas kohden uusia seikkailuja. Minulla oli mielessäni eräs järvi, jossa tiesin Noora Norpan asustelevan. 

Suski: Löysitkö Nooran? 

Keijo: En vielä. Järvi on kovin suuri, eikä minulla ole Nooran tarkempaa osoitetta. En ole tavannut edes hänen sukulaisiaan, että olisin voinut kysyä tietä. Norppien suku on hyvin vähälukuinen. 

Suski: Sepä harmi. Onko matka muuten ollut onnistunut?

Keijo: Oikein onnistunut. On ihanaa lipua kanootilla tyynellä järvellä ja katsella kuinka kalat hyppivät vedessä. Olen myös ihaillut maisemia ja käynyt katsomassa kalliomaalauksia. Esikettujen tassunjäljissä täällä liikutaan.

Suski: Kiitos Keijo!

Jätämme nyt Keijon Noora Norpan etsintään ja esikettujen jalanjäljille. Taidamme paistaa vielä hieman lettuja ja keittää kahvit ennen kotimatkaa.

Esikettujen maisemissa

Tiedot:

Tarina ja kuvat, Suski