Keijo pohtii syksyä

Keijo on tullut rannalle ottamaan syysaurinkoa ja miettimään. Tänään on tuumauspäivä. Tiedätte varmaan ne päivät, jolloin aamukahvin seuraksi purjehtii suuri laivue elämää suurempia kysymyksiä. Eivätkä ne jätä rauhaan, ellei niille suo edes hetken huomiota. Keijolla on tapana tulla rannalle huomatessaan sellaisia merkkejä ilmassa.

Keijo miettii, että syksy on oikeastaan aika kaunis vuodenaika. Etenkin näin alkusyksystä, kun puissa on värikkäitä lehtiä ja aurinko lämmittää. Toki loppusyksystäkin on kaunista, omalla tavallaan, mutta se ei tänään Keijoa kiinnosta. Hän ihmettelee lehtiä. 

Mistä lehtivihreä tietää, millainen jälki pitää jättää taakseen, kun itse kiiruhtaa kotiin puun juuriin. Miksi koivut ovat keltaisia ja miksi vaahterat punastuvat? Entä jos lehtivihreä unohtaa ohjeet ja koivusta tuleekin punainen? Keijolla on omakohtaisia kokemuksia siitä, kuinka helppoa on unohtaa ohjeet. Näin voi helposti käydä pienessä kiireessä. Voihan se olla, että lehtivihreällä ei ole kiire tai sitten se on laittanut itselleen post-it-lappuja lehtien sisäpinnalle tai muistutuksen kännykkäänsä. Onkohan lehtivihreällä kännykkä? Keijolla on, vaikka se jää usein kotiin hänen lähtiessä ulos. Sekin on niitä helposti unohtuvia asioita. 

Tuumailu on raskasta, etenkin jos eksyy hieman syvemmille vesille. Keijo hätkähtää äkkiä hereille, kun hänen häntänsä kastuu. Huomaamattaan aallot ovat tuudittaneet Keijon uneen ja hän on kierähtänyt kalliolta hiekalle. Aallot härnäilevät hänen häntäänsä. Herää unikeko, ne loiskivat, hukkaat kauniin päivän. Hassuja nuo aallot, ei uni koskaan hukkaan mene ja pienet päiväunet ovat usein paikallaan. Nytkin Keijo tuntee olevansa hyvin pirteä ja alkaa suunnitella mitä hauskaa tänään puuhaisi. Tuumailuja voi jatkaa toisella kertaa. Ehkä jokin retki?

 

Tiedot

Teksi ja kuva, Suski

 

Luumujen aikaan

Kettusten kotitilalla ovat herkulliset ajat käsillä. Luumut ovat kypsyneet. Perinteisesti luumujen kypsymisen aikaan kettuperhe kokoontuu kotitilalle poimimaan luumuja ja viettämään hauskaa sadonkorjuujuhlaa. Keijo on saapunut paikalle hyvissä ajoin. Hän ei halua menettää hetkeäkään tästä jokavuotisesta lystistä.

Keijo on seurannut pitkin kesää luumujen kypsymistä ja tiennyt odottaa suurta satoa. Luumupuut, Sinikka ja Victoria kukkivat oivaan aikaan keväällä. Oli lämmintä ja paljon pörriäisiä liikenteessä. Puut aivan hyrisivät kevätauringossa. Olisi voinut kuvitella niiden laulavan, vaikka oikeastaan kyseessä oli suuri pörriäiskuoro. Kesä on ollut kaikin puolin muutenkin otollinen auringonpaisteisine päivineen ja sadekuuroineen. Luumujen on ollut hyvä kasvaa pulleiksi ja mehukkaiksi.

Sinikka on Keijon suosikkiluumu. Victoria-luumuja Keijo ei olekaan vielä päässyt maistamaan, sillä se on uusi tulokas Kettusten tilalla, istutettu vasta edeltävänä keväänä. Aika pieni puu vielä, joten mitään suurta satoa ei tänä vuonna ole sen oksilla kypsymässä. Sen sijaan Sinikan oksat notkuvat.

Kettusten luumuilla on hyvä maine Takametsässä. Niillä olisi paljon ottajia, jos vain satoa riittää jaettavaksi. Rouva Käpytikka ja Talitintin kaksoset ovat tehneet luumuista jo ennakkotilauksen tehtyään makutestin kypsyvälle sadolle. Sekä Sinikka että Victoria saivat makutestissä täydet pisteet.

Tänä vuonna osa sadosta on luvattu Keittiövelholle Iloisen mielen kahvilaan. Hän suunnittelee keittävänsä niistä herkullista luumuhilloa. Luumuhilloa saadaan sitten maistaa pitkin talvea muun muassa unelmatortun välissä, herkkucrepejen päällä ja paahtoleivällä. Velho on tilannut ainakin kaksi ämpärillistä. Luumujensa suuren suosion vuoksi Kettuperhe suunnittelee luumutarhansa laajentamista uusilla taimilla. Täytyyhän kaikkien saada suunsa makeaksi.

Keijon keräämät tassun kokoiset luumut

Tiedot:

Teksti ja kuvat, Suski