Soppakioski

Miiru Hiiru on käynyt kaupassa

Hansu Hippo istuu turpa keskittyneesti rutussa Iloisen mielen kahvilan ikkunan ääressä ja raapustaa suurta julistetta. Mitähän hän oikein puuhaa?

- Ruokalistaa

- Ruokalistaa?
- Joo-o.

Hansun ruokalistalla on vain yksi ruoka: hernekeitto. Se on kirjoitettu moneen kertaan mutta erilaisin tavoin. Ihmettelen sitä ja Hansu selittää kärsivällisesti, että hän, Miiru Hiiru ja Keittiövelho aikovat perustaa soppakioskin. He ovat huomanneet, että yhden sivuseinän ikkunaruuduista saa kioskin tapaan auki ja kun Velholla on se uusi iso kattilakin. Ruokalistan valintaan taitaa suuresti vaikuttaa se, että Hansun lempiruoka on hernekeitto. Sen ymmärrän, mutta miksi Hansu kirjoittaa listalle hernekeiton niin monin eri tavoin?

- Muuten näyttää yksinäiseltä.
- Aivan, ymmärrän.

Soppakioskia ajatellessa minunkin tulee nälkä. Olisikohan sitä hernekeittoa tarjolla jo tänään, vai milloin on tarkoitus aloittaa? Velho huutelee keittiöstä, että tänään saa jo maistiaisia, vaikka huomenna varsinaisesti aloitetaan.  Tänään Velho ja Miiru Hiiru keittävät koe-erää, jota voidaan yhdessä maistella. Huominen keitto on tarkoitettu kokonaan myyntiin. 

Miiru Hiiru, Iloisen mielen kahvilan keittiöhiiru, tarjoilee minulle lautasellisen höyryävää keittoa. Se  tuoksuu ja maistuu juuri oikeanlaiselta. En yhtään ihmettele Hansun lempiruokavalintaa. Miten olisi Velho, voisiko reseptin jakaa myös kahvilan vieraille. Kyllä vain, Velho vastaa, hyvin yksinkertainen resepti, suoraan hernepussin kyljestä. Tiedäthän, pakkauksiin on yleensä valittu parhaat reseptit. Keittiövelho paljastaa virnuillen, että se on hänen keittiönsä salaisuus ja kantava ideologia. Yksinkertainen ja moneenkertaan hyväksi todettu on varmasti parasta. Sitten pieni oma twisti, kuten ripaus inkivääriä. Hyvän keiton salaisuus on myös se, että pitää keittää riittävän kauan.

Hansu saa jullisteensa valmiiksi ja tulee näyttämään sitä ylpeänä. Autan häntä kiinnittämään listan kahvilan ikkunaan. Kaikki on valmiina huomista varten.

 

Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski

Kevättuuleen haistelua

Taiteilija ja filosofi Pipsa Mäyräkoira on jatkanut rauhallista elämäänsä ja nauttinut arjen pienistä iloista, vaikka tämä vuosi hieman erikoinen on ollut. Pipsa on harmistunut kevään hitaaseen saapumiseen Turkuun. Juuri kun on päässyt viettämään ihania hetkiä parvekkeelle ja seuraamaan naapurien tekemisiä, alkaa taas sataa räntää. Räntäsateessa haluaa vain nopeasti kotiin eikä viitsi samalla tavalla jäädä puistoon tutkimaan ja pohtimaan maailmaa.

Matalalle tallustelijalle räntä on erityisen inhottavaa, mahakarvojen kuivumiseen menee taas koko päivä! Puhumattakaan mudasta varpaiden välissä. Pahinta on hyvin suuri todennäköisyys joutua kylpyyn. Onneksi ihana kumikana odottaa sisällä hauskoja leikkejä ja sohvalle pääsee välillä köllöttämään. Tavallinen arki tuo suurta tyydytystä Pipsalle. Silloin jää hyvin aikaa mietiskelylle, unelmoinnille sekä ihanien luiden syömiselle.

Rännästä ja tuulesta huolimatta Pipsa vierailee päivittäin metsässä tapaamassa ystäviään. Ainakin kerran viikossa hän käy kurkistamassa onko Metsänpeikon taukotilassa ketään. Harmillisesti lamppu on aina sammuksissa ja tuoli tyhjänä. Ehkä jonain päivänä he sattuvat piilopaikkaan samaan aikaan. Onneksi kuitenkin Tiina Tikka ja Kyyhkysten perhe ovat kotona tekemässä kevätpuuhiaan. Kyyhkyjen perhe valmistautuu uuden jälkikasvun tulemiseen rakentamalla pesää suureen kuuseen ja Tikka etsii vimmatusti puista syötävää. Heillä on yleensä liian kiire jäädä juttelemaan pidemmäksi aikaa, vaikka Pipsa kovasti yrittää tehdä tuttavuutta. Onneksi Olli Orava jaksaa aina vaihtaa muutaman sanan pesäpuustaan, näin korona-aikaan turvallisen matkan päästä, totta kai.

Yhtenä aurinkoisena aamuna Pipsa havahtui aivan riemuissaan tuntiessaan kuonossaan vastaleikatun nurmikon tuoksun, ensimmäisen kerran tänä keväänä. Tämä pieni mäyräkoira ei tiedä mitään sen parempaa, kuin kieriä ja juosta vastaleikatussa nurmikossa. Ja kesällä tätä huvia pääsee tekemään lähes viikoittain. Ehkä kevät viimeinkin on tulossa jäädäkseen.

Metsänpeikko

Olli Orava

Tiedot:
Teksti ja tarina, Pipsa&M.L
Kuvat, Pipsa&M.L

Mistä kalat tulevat?

Keijo Kettu on lähtenyt reportaasimatkalle Pohjois-Suomeen. Hän on tutkimassa Iloisen mielen kahvilan kalaleipien alkuperää. Ensin hän on päättänyt katsastaa sen, mistä kalat tulevat ja seuraavaksi jatkaa Itä-Suomeen leivän perässä.

Keijo on sopinut tapaamisen kalastaja Steve Saukon kanssa. Steve asuu erään kirkasvetisen joen varrella Kainuussa. Hän on vanhaa kalastajasukua jo useammassa sukupolvessa. Kalastustaidot ovat periytyneet vanhemmilta lapsille, pienestä pennusta pitäen on harjoiteltu yhdessä. Niin se on aina mennyt.

Steve pitää kalastuksesta ja uimisesta. Hän ei oikein osaa kuvitella itselleen parempaa ammattia tai parempia harrastuksia, kyseessä on vähän niin kuin elämäntapa. Lisäksi Steve harrastaa vatsaliukuja veteen ja on todellinen mestari siinäkin. Itse asiassa jopa piirimestari viime kesän liukukarnevaaleista.

Keskustelu ohjautuu kalastukseen. Millaista on olla kalastaja ja mitä pitää osata. Steve Saukko kertoo ylpeänä Keijolle, että hänen yhden saukon perhekalastusyrityksellään on MSC sertifikaatti. Keijo ei ole moisesta kuullutkaan ja pyytää Steveä kertomaan hieman lisää. Tämä voisi olla kahvilanäkökulmasta tärkeää. Niin, katsohan, aloittaa Steve, kalastus on tarkkaa puuhaa. Pitää huolehtia siitä, ettei kalasta liikaa tai ettei muuten vahingoita kalojen asuinalueita. MSC sertifikaatti kertoo kuluttajalle, että kalastus on ollut vastuullista. Steve onkin hyvin ansioitunut pitämään huolta joesta, minkä varrella asuu ja kalastaa.

Kiitos Steve, oikein hyödyllistä tietoa, Keijo myhäilee. Seuraavan kerran kaupassa käydessään hän aikookin tutkia tarkkaan mitä pakkauselosteissa lukee. 

Juttutuokion päätteeksi Keijo pyytää Steveä vielä valokuvaan ja kaivaa kameran reportterilaukustaan. Steve ei ole  tottunut pysymään paikoillaan kameran edessä. Kalastaminen vaatii vikkelyyttä, joten paikallaan olemista ei paljon ole tullut harjoiteltua.

Tiedot:
Tarina ja kuvat: Suski
Saukko pehmolelu: Wild republic 

Pieni Pyry-Tuuli

Tapasimme vappubrunssin aikaan Iloisen Mielen kahvilassa Possulan perheen ja heidän kaikkialle ehtivän pienokaisensa Pyry-Tuulen. 

Pyry-Tuuli Possula sai nimensä jo ennen syntymäänsä. Hänen emonsa tunnisti vatsassaan, että pahnueessa tulisi olemaan pyörremyrsyn lailla maailmaa tutkiva possupienokainen. Hän päätti nimetä pienokaisen Pyry-Tuuleksi, olisi tämä sitten mitä sukupuolta tahansa. Päätös piti ja nimi osoittautui hyvin osuvaksi. Ainoastaan syntyessään Pyry-Tuuli oli viimeinen. Hän oli pienin pahnueesta, mutta heti kävi ilmeiseksi että vikkelin ja uteliain. Sen jälkeen hän oli aina ensimmäisenä joka paikassa.

Pyry-Tuuli ei ole kuten sisarensa tai veljensä. Hän tuntee vetoa korkeisiin paikkoihin ja reunoihin aivan kuin suunnittelisi lentoon lähtöä, muiden pienokaisten ollessa kiinnostuneita maan tonkimisesta ja aarteiden etsimisestä. Possuemo on kokenut monia kauhistuksen hetkiä, eikä koskaan tiedä mistä pienokaisensa seuraavaksi saa pelastaa.

Eräänä päivänä sattui sitten niin, että Pyry-Tuulen siivet alkoivat kasvaa. Ensin ilmestyivät pienet nystyrät selkään ja sitten pikkuruiset siiventyngät. Possuemo katseli niitä mietteissään. Hän muisteli porsaana kuulemiaan tarinoita erityisistä esi-isistä ja päätti kirjoittaa kirjeen isomummi Lyytille, joka asuu Takametsän toisella laidalla. Hän varmasti muistaisi tarinat paremmin. Vielä ei ole kuulunut vastauskirjettä Lyytiltä, mutta ehkä seuraavassa postissa.

Pyry-Tuulta siivet ovat kiinnostaneet kovasti sen jälkeen, kun niitä lakkasi kutiamasta. Hän on yrittänyt parhaansa mukaan ratkaista siipien käyttöohjeet, mutta ne eivät edelleenkään tottele häntä, ovat vain. Pääasiassa hän ei kuitenkaan ehdi ajatella niitä, kiire kun on seuraavan mutkan taakse. Possuemo on leikannut Pyry-Tuulen paitoihin pienet reiät selkään, jotta siivet mahtuvat ulos. Pyry-Tuuli muuttuu hyvin rauhattomaksi elleivät siivet saa olla vapaina. Niitä ahdistaa paidan alla.

Possulan arki jatkuu siis kuten ennenkin, paitsi että yhdellä pahnueen porsaista on siivet ja hän suunnittelee taivaiden vallotusta. Possuemo voisi tosin vaikka vannoa, että Pyry-Tuuli on vieläkin vikkelämpi kuin aiemmin.

Jäämme odottelemaan Lyytin kirjettä ja kuulumisia Possulasta.

Tarina ja kuvat
Suski

Vappubrunssilla Iloisen Mielen kahvilassa

Keijo kesähattu päässä vappuaamun auringossa

Keijo on tullut vappuhaukkapalalle Iloisen mielen kahvilaan. Kettunen on aurinkoisella tuulella. Hänellä on taannoin Turun torilta löytämänsä kesähattu, niitä kun on näkynyt ihmiskansan päässä näin kesän alkajaisiksi. Keijo ei halua olla kettua pahempi.

Turku muuten, on Keijon mielestä aika hilpeä paikka. Hän muistaa ajelleensa Aura-joen yli förillä edestakaisin tuntitolkulla ja herkutelleensa mansikoilla Samppalinnanmäellä. Kesähattu tuo mukavia muistoja mieleen. Pitäisiköhän tänä vuonna pitää sitä koko kesän, Keijo pohtii.

Keijon vapputraditioihin kuuluu vapunaaton metsäsamoilu, vappukokon polttaminen ja poikkeaminen Iloisen mielen kahvilassa. Tänä vuonna jäi kokon polttaminen väliin, mutta samoilu maistui peipon laulua kuunnellessa. Peipon laulussa on kesän soundi. Peippojen paluu talvimailta saa Keijon aina hyvin iloiseksi. Eilen laulussa oli kyllä pientä särösointua, sillä taustakuoroon oli eksynyt maaninen talitiainen. Ti-ti-tyystä oli pudonnut pois kaikki muut paitsi tiukasti toistuva ensimmäinen tavu. Kyseessä taisi olla teknotiainen.

Miiru Hiiru pitää väreistä

Keijo syventyy ruokalistan tarkasteluun. Hän on perinteisesti aina juonut simaa ja syönyt munkkeja, mutta nyt tekisi mieli ehkä kokeilla jotain muutakin kuten tippaleipiä, tai jos tilaisi molempia.

Miiru Hiiru tulee ottamaan Keijon tilausta, mutta jää kohteliaasti seisomaan hieman etäämmälle. Miiru Hiiru on tullut kesäksi kaupunkiin töihin, sillä hänen talviasuntoonsa on muuttanut joukko ihmisiä. Tänään hän on ruuhka-apuna salin puolella, sillä Hansulla on sorkat täynnä työtä. Metsälän väki jopa Takametsästä saakka on lähtenyt viettämään vappua. Nyt on eläimillä tilaa liikuskella, kun ihmisväki jatkaa edelleen kotoilua.

Keijon pohdinta vie sen verran pidemmän ajan, että Miiru Hiiru ehtii seurata Possulan perheen saapumista uusimman pahnueensa kanssa. Pahnueessa ja etenkin sen nuorimmaisessa, Pyry-Tuulessa näyttää olevan pitelemistä. Miiru Hiirua alkaa aivan pyörryttää, sillä Pyry-Tuuli tuntuu olevan samanaikaisesti kaikkialla.

Keijokin saa viimein tilauksensa tehtyä ja Miiru Hiiru toivottaa hänelle oikein hauskaa Wappua! Aurinko paistaa ja iloinen hyörinä jatkuu kahvilassa. 

Tiedot:
Tarinat ja kuvat, Suski