lauantai 20. helmikuuta 2016

Mitä kakkua leivottaisiin?

On varhainen lauantaiaamu. Velho istuu keittiöjakkaralla ja hörppii aamukahviaan. Hän on vaipunut ajatuksiinsa.

- Huomenta Velho, mitä mietit?
- Kas, huomenta Suski.

Keittiövelho hymyilee aurinkoisesti ja kertoo, että pohtii mitä herkkuja leipoisi. Keijo viettää huomenna nimipäiväänsä ja hänet olisi mukava yllättää. Banaanikakku on aina varma vaihtoehto, toisaalta joku suklaakakkukin olisi kiva, tai se kermaviilillä ja rusinoilla terästetty taatelikakku.

Velhon tuumaillessa alkaa salin puoleltakin kuulua kolinaa. Hansu siellä saapuu aamuvuoroon. Yleensä kovin aamu-uninen Hansu näyttää olevan virtaa täynnä. Hän on onnistuneesti toteuttanut uudenvuodenlupaustaan jo kohta kaksi kuukautta. Lauantaiaamuisin Hansun kello soi anivarhain. Hän juo aamupalaksi aurinkosmoothien ja kipaisee sitten kuntosalille. Kuntosalilta saa puhtia lauantain työpäivään kahvilassa.  Olisiko Hansulla ideoita Keijon yllättämiseksi.

Hansu on niin ihastunut kaikenlaiseen aurinkoteemaan, että ehdottaa hedelmäkakkua, jossa on appelsiinia, ananasta, rusinoita ja aprikooseja. Velho kuuntelee mietteliäänä, pitäisikö muokata perinteisestä amerikkalaisesta joulukakusta keväisempi versio.

Suskikin tempautuu ideointiin mukaan. Hän muistelee syöneensä eräillä syntymäpäiväkekkereillä valkosuklaalla kuorrutettuja kakkutikkareita. Ne olivat kovin herkullisia. Velho pyytää Suskia hankkimaan reseptin ja vilkaisee sitten kelloa. Nonniin, on aika ryhtyä päivän askareisiin ja miettiä Keijon nimipäiviä hieman myöhemmin, vaikkapa lounasaikaan.

Hansu jää pohtimaan, että mitähän kakkua Hertta ja kahvilavieraat suosittelisivat..



Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Hansu-hahmo, Suski
Hippoamigurumin ohje: Mia Bengtsson. Amigurumi, virkkaa uusia iloisa maskotteja. 2011. Atena



lauantai 13. helmikuuta 2016

Vieras Sloveniasta

Reportteri Keijo Kettu saapuu Iloisen mielen kahvilaan viimeisen päälle pynttäytyneenä. Hän on jo etukäteen varannut itselleen talon parhaimman pöydän ja sopinut Keittiövelhon kanssa tarjoilusta. Keijolla on tänään tärkeä pisnestapaaminen ja mitään ei voi jättää sattuman varaan. 

Viime Itävallan matkallaan Keijo haastatteli Wurmkogelin vartiomurmelia ja hänen reporttaasinsa herätti suurta huomiota murmelipiireissä. Jokin päivä sitten Keijo sai puhelun Sloveniasta. Slovenian vartiomurmeliyhdistyksen puheenjohtaja halusi tavata Keijon. Puheenjohtaja ei muusta murmeliyhteisöstä poiketen vietä talvihorrosta, vaan hänellä on jo pitkään ollut tapana valmistella seuraavaa sesonkikautta näin talviaikaan.  Juliaanisilla alpeilla järjestetään ensi kesänä suuri juniorivartiomurmelileiri ja Puheenjohtajan toiveena on, että Keijo kirjoittaisi tapahtumasta reporttaasin.

Sieltä Puheenjohtaja saapuukin, täsmällisesti sovittuna aikana. Täsmällisyys on Puheenjohtajan suuresti arvostama hyve, hänen sukunsa kun on alunperin kotoisin Sveitsin alpeilta.

Keijo ja Puheenjohtaja tassuttelevat ja siirtyvät pöytään istumaan. Keijo on selvittänyt Puheenjohtajan henkilökohtaiselta assistentilta, että tämän herkkua ovat erityisesti taatelikakut ja vuoriston yrteistä haudutettu tee. Assistentti paljasti myös, että leipominen on yksi Puheenjohtajan salaisista harrastuksista. Keittiövelho onkin jo suunnitellut, että mikäli Puheenjohtajalla on pisnestapaamisen jälkeen hetki aikaa, voisi hän kysellä Puheenjohtajalta tämän suosikkireseptejä. Uudet ideat ovat aina tervetulleita kahvilan herkkulistalle.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Pohdintateetä

On keväinen aamu keskitalvella. Varpuset ja talitintit hyppelevät orapihlaja-aidassa ja tervehtivät pirteästi ohikulkijoita.

Keittiövelho saapuu hyräillen Iloisen mielen kahvilaan ja hämmästyy, kun ei olekaan ensimmäinen.  Hansu Hippo istuu jo teekuppinsa ääressä hyvin mietteliäänä. Teekuppi näyttää olevan tyhjä.

- Huomenta Velho, tarvitsisin tilkkasen pohdintateetä, olisitko niin ystävällinen.. Hansun kysymys häipyy kaukaisuuteen.
- No mutta toki. Mitähän se olisi?
- Jotain korkeiden vuorten kupeilla kasvatettua, aamu-usvaan kietoutunutta.
- Ymmärrän. Velho nyökkää ja lähtee keittiöön etsimään jotain kuvausta vastaavaa. Hansu on kovin arvoituksellinen tänään.

Tovin kuluttua Velho palaa kahden höyryävän kupposen kanssa ja istahtaa Hansun seuraksi.
- Mitä pohdit?
- Resilienssiä.
- Resilienssiä?
- Niin, sitä, että jos kompastuu ja satuttaa turpansa katuun, mutta ei jää siihen kuitenkaan itkemään vaan nousee ylös ja ehtii kuin ehtiikin aamujunaan.
- Aika iso ajatus näin aamutuimaan. Miksi sitä pohdit? Velho ihmettelee ja huomaa samalla, että Hansun turvassa on pienoinen ruhje.

Hansu kertoo, kuinka edellisenä aamuna katu oli ollut liukas ja millaisen ilmalennon hän yllättäen oli tehnyt. Laskeutumisen jälkeen turpaan sattui ja itketti, mutta silti hän ei ollut jäänyt siihen itkemään vaan noussut pystyyn ja ehtinyt junaan. Hän oli tavannut junassa Keijo Ketun ja tämä oli hyvin tietäväisen oloisena puhunut resilienssistä. Sana on Hansulle uusi, turvalleen kaatuminen sen sijaan ei.

- En tiennyt, että turvalleen kaatumisella ja junaan ehtimisellä on noin hieno nimi, Hansu tunnustaa.

Velho nyökkää ja hämmästelee Keijon viisautta. Hänkään ei ole kuullut resilienssistä, sisusta kylläkin, mutta ovatkohan ne samoja asioita. Velho on juuri jatkamaisillaan keskustelua, kun päivän ensimmäiset asiakkaat keskeyttävät hänen mietteensä. Velho kiiruhtaa ottamaan tilausta ja Hansu jää tuijottamaan kaukaisuuteen pohdintateetään hörppien.



Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Hansu-hahmo, Suski
Hippoamigurumin ohje: Mia Bengtsson. Amigurumi, virkkaa uusia iloisa maskotteja. 2011. Atena