Herrasmies, filosofi ja maailmanmatkaaja Mr. Chief poikkeaa teelle

Iloisen Mielen kahvilan ovi käy aamupäivän rauhassa. Herrasmies, filosofi ja maailmanmatkaaja, Mr. Chief on poikennut aamuteelle. Hän on palannut takaisin Suomeen asuttuaan pitkään eri puolilla Kiinaa.

Mr. Chief, aiemmin tunnettu nimellä Päällikkö, lähti vuosia sitten kahvilanpitäjä Suskin matkassa Kiinaan kiipeilemään ja ihmettelemään. Heidän tiensä erkanivat Suskin palatessa Suomeen ja Mr. Chiefin jäädessä Kiinaan. Hetken aikaa Mr. Chief asui Yangshuossa ja teki töitä eräässä kahvilassa, kunnes lähti sitten kiertämään Kiinaa ristiin, rastiin.

Mr. Chief tilaa vihreää jasmiiniteetä ja istahtaa ikkunan vieressä olevaan pöytään. Hän tykkää tarkkailla kadulla kulkevia ihmisiä ja pohdiskella syviä ajatuksia. Kiireettömät aamupäivät ovat parhaita ajantuksenjuoksulle, eikä Mr. Chiefillä ole tänään mihinkään kiire. Tiedä sitä, vaikka tästä tulisi todellinen suurten ajatusten päivä.

Juhlasunnuntai

Iloisen Mielen kahvila on tänään tulvillaan aurinkoa ja hyvää mieltä. Kahvilasali on täynnä suuria ja pieniä isänpäivän viettäjiä ja vihreän kammarin puolella valmistaudutaan gradukahveihin.

Yliopistossa opiskeleva Salla-serkku on saanut pitkän työrupeamansa pakettiin: hänen Pro gradunsa on valmis. Salla kertoo, että siinä sai lukea kirjan jos toisenkin ja tuijottaa tuntikaupalla tietokonetta. Onneksi aivojen solmut aukenivat lopulta ja Salla sai koottua ajatuksensa paperille. Ystävät olivat tärkeänä apuna, Salla kiittelee, etenkin silloin, kun edessä oli tyhjä ruutu ja tuli ihmeteltyä, että mitähän sitä oikein kirjoittaisi.

Keijo Kettu tuuraa lomalla olevaa Hansu Hippoa ja asettelee ruusuja koristeiksi. Kahvilanpitäjä Suski kattaa herkkupöytää. Vieraat saapuvat hetkenä minä hyvänsä. Tänään juhlitaan lähimpien ystävien seurassa, suuremmat juhlat odottavat sitten, kun Salla saa maisterintodistuksen. Siihen on kyllä vielä pari kirjaa luettavana, hymyilee Salla. 

Toivotamme oikein paljon onnea Sallalle ja jätämme hänet iloiseen juhlahumuun. Meidän on aika lähteä katsomaan miten isänpäivän vietto sujuu kahvilasalissa ja tarvitseeko Keittiövelho kenties apua. Keijo Kettu pohdiskelee, että muistikohan hän lähettää isälleen kortin vai ei. Koska asia ei oikein pohtimalla selviä, päättää Keijo lähteä vierailulle Metsä-Suomeen. Kahvilasalissa hän huikkaa hyvän isänpäivän toivotukset kahvilan asiakkaille, kiiruhtaa "Keijon reissunurkkaan" ja kirmaa jo seuraavassa hetkessä kotimetsän siimeksessä.

Hansu Hippo on utelias lomailija

Hansu Hippo viettää syyslomaa Italiassa. Keijo Kettu saattoi hänet "Keijon Reissunurkassa" Pisaan ja he kävivät yhdessä ihailemassa maisemia Pisan tornista, kun olivat ensin hörpänneet kahvit. Keijon palattua kotiin Hansu zoomaili hetken oikeaa suuntaa ja aloitti sitten seikkailunsa.


Nyt Hansu on päässyt Firenzeen. Hän on löytänyt kaikenlaisia mielenkiintoisia paikkoja, kuten kahviloita, museoita, kirkkoja, torneja ja vaikka mitä, mutta eniten häntä kiehtovat erilaiset ovet, portit, ja käytävät. Niitäkin Firenzessä tuntuu riittävän.

Mielenkiintoisin Hansun mielestä on Ponte Vecchio, Firenzen vanhin silta. Ponte Vecchio on oma, ihmeellinen maailmansa. Se on joen päälle rakennettu kauppahalli, joka on täynnä kojuja, pääasiassa korukojuja. Hansu ihailee niitä hieman etäämmältä, sillä hän ei varsinaisesti käytä koruja ja hänen matkabudjettinsa on hyvin pieni. Sen sijaan Hansua kiinnostaisi sillan päällä kulkeva käytävä, jota pitkin oikein tärkeät ihmiset ovat ennen muinoin kävelleet joen yli. He ovat halunneet puhua tärkeitä ja salaisia asioita kulkiessaan, ajattelee Hansu. Salaisuudet kiehtovat Hansua ja siksi häntä hieman harmittaa se, ettei hänellä ole tänään mahdollisuutta päästä tutkailemaan käytävää. Hansu tietää, että salaisuudet jäävät joskus kuiskutuksina nurkkiin ja jos on oikein tarkkakorvainen, voi niitä kuulla  vuosisatojenkin päästä.

No, Hansu ei jaksa harmitella kauaa, sillä joen toisella rannalla on kaikille avoin pylväskäytävä. Se tuntuu huikaisevan pitkältä Hansun näkökulmasta. Hänellä kun on hieman lyhyenlaiset jalat.

Hansu lähettää terveisiä Iloisen Mielen kahvilaan ja jatkaa tutkimusmatkaansa. Hän saattaa myös seuraavaksi poiketa juomaan caffé lattea ja syömään herkullisen leivoksen.




Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Hansu-hahmo, Suski
Hippoamigurumin ohje: Mia Bengtsson. Amigurumi, virkkaa uusia iloisa maskotteja. 2011. Atena

Lounashetki vuoristoniityllä

Iloisen Mielen kahvilan oveen on ilmestynyt lappu: "Lähdettiin hetkeksi aurinkoon, palataan pian." Keijo Kettu, Keittiövelho ja kahvilanpitäjä Suski ovat päättäneet pitää lounastauon kesäisissä vuorimaisemissa. "Keijon reissunurkka" on siirtynyt ajassa edelliseen kesään ja valinnut paikaksi Italian Dolomiitit.

Keittiövelho lepäilee selällään ruohikossa, heinänkorsi hampaidensa välissä. Hän suunnittelee ottavansa pienet päivänokoset. Suski syö eväsleipiä ja katselee haaveillen vuoria. Hän miettii, että seuraavalla kerralla on muistettava ottaa kiipeilyvarusteet mukaan. Keijo Kettua saa hetken hakea katsellaan. Hän kirmailee kauempana vuoriniityllä perhosten perässä ja nuuskii, josko olisi edes pientä jutun tynkää ilmassa. Ilmassa on enimmäkseen kuitenkin vain kukkasten tuoksua ja kärpäsiä, mikä nyt sinänsä ei Keijoa kovin paljon harmita.

Lounashetki kuluu kuin siivillä ja on aika palata takaisin kahvilaan. Ystävykset sanovat hyvästit ihanalle vuoristoniitylle ja auringolle. Kotona Iloisen Mielen kahvilassa on oven takana odottamassa jo pari kahvinjanoista asiakasta lounastauon loppumista. Tervetuloa, täällä ollaan taas!

Aamukahvilla Soile Isokosken konsertin jälkitunnelmissa

Iloisen Mielen kahvilassa vietetään yhteistä aamukahvihetkeä ja ollaan edellisen illan konsertin lumoissa. Keittiövelho ja Keijo Kettu ovat olleet kuuntelemassa iki-ihanan sopraanon, Soile Isokosken Lied-konserttia. Velho on täysin tyrmääntynyt. Hän ei ole koskaan ennen tiennyt, että on mahdollista laulaa ruokareseptejä. Kerrassaan hurmaavaa! Isokosken ohjelmistossa oli mukana Ilkka Kuusiston Suomalainen vieraanvara ja Velhon suosikki oli ehdottomasti Lahden Mummin Lihapiirakka.

Keijo Kettukin on mennyt sanattomaksi. Häneen on tehnyt vaikutuksen se, että  konsertilla kerättiin rahaa vanhusten ja nuorten hyväksi. Keijolla on herkkä sielu, vaikka hän saattaakin välillä vaikuttaa kovaksi keitetyltä reportterilta. Isokosken esittämä Ave Maria sai Keijon liikuttumaan kyyneliin saakka.

Nonniin, Keittiövelho tuumaa, aika lähteä päivän hommiin. Keijo Kettu jää vielä hetkeksi haaveilemaan kulttuuritoimittajan urasta. Mitäpä, jos "Keijon reissunurkka" muuntautuisi välillä "Keijon kulttuurihetkeksi" ?

Hansu Hippo lähtee syyslomalle Italiaan

Hansu Hippoon on iskenyt marraskuinen kaukokaipuu. Hän huokailee syvään ja katselee niin kaihoisasti ikkunasta ulos, että kahvilanpitäjä Suski antaa hänelle parin viikon syysloman. Hansu lupaa lähettää kahvilaan postikortin matkaltaan, tai ehkä jopa kaksi.

Keijo Kettu ja Hansu siirtyvät "Keijon reissunurkkaan" ja lennähtävät Pisaan lomanaloituskahveille. Maisema kahvilasta on mitä mainioin ja Hansu päättää, että aivan ensimmäiseksi hän kiipeää Pisan kaltevaan torniin. Keijolla on vielä hetki aikaa ennen seuraavaa tapaamista, joten hän lähtee mukaan.

Keijo ja Hansu kiipeävät torniin muutaman muun turistin kanssa. Rappuset ovat aikojen saatossa kuluneet kuoppaisiksi ihmisten askeleista ja tornin kaltevuus tuntuu hassulta. Onpa erikoinen paikka, tuumaa Hansu. Maisemat ylhäällä ovat hienot, mutta Hansua hieman huimaa. Hän ei ole oikein koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi korkeilla paikoilla, enemmänkin tuntenut vetoa veteen ja uimiseen.

Tornivierailun jälkeen Keijo Kettu hyvästelee Hansun ja toivottaa tälle oikein hyvää lomaa. Hansu suunnittelee vierailevansa ainakin Sienassa ja Firenzessä, ehkä Roomassakin. Hän katsoo tilannetta sen mukaan, millaisia seikkailuja löytää ja menee sinne minne tie vie. Keijo lupaa hakea Hansun kotiin, kun tämän loma alkaa olla lopuillaan. Tämän tarvitsee vain lähettää hänelle sana.

Riisipuuron keittämisen taito

Syysiltojen pimetessä Keittiövelhon alkaa tehdä mieli riisipuuroa. Hän on tullut Iloisen Mielen kahvilaan tänään muita aiemmin keittääksen rauhassa puuroa. Riisipuuron teko ei näet sovi kiireisille. Se vaatii läsnäoloa ja keskittymistä siihen mitä on tekemässä. Puuro palaa pohjaan tai kuohuu yli, jos samanaikaisesti häärää montaa asiaa. Velholla on tapana sanoa, että jos etsii mielenrauhaa, kannattaa opetella keittämään riisipuuroa.

Velho kuumentaa pari desiä vettä kattilassa ja keittää riisejä kunnes vesi imeytyy niihin. Hän lisää maidon, pienentää levyn sopivan miedolle lämmölle ja antaa puuron kiehua hiljalleen nelisenkymmentä minuuttia. Koko tuon ajan Velho istuu keittiöjakkaralla lieden vierellä ja hämmentää puuroa. Kun aika on kulunut, sammuttaa hän lieden, lisää suolan ja antaa puuron hautua kannen alla vielä parikymmentä minuuttia.

Kahvilan muu porukka ja ensimmäiset aamuvirkut asiakkaat saapuvat hetken päästä aamukahville. He löytävät kattilallisen herkullista riisipuuroa ja levollisesti hymyilevän Keittiövelhon.

Riisipuuro 

(Velho on löytänyt hyvän ohjeen riisipaketin kyljestä)

2 dl vettä
1.5 - 2 dl puuroriisiä (maun mukaan)
1 l maitoa
n.0.5 tl suolaa

Keijo Ketun vieraana Roope-koira

Keijo Kettu kiiruhtaa Iloisen Mielen kahvilaan. Hän on kutsunut "Keijon reissunurkkaan" Roope-koiran ja reissunurkan on aika siirtyä sovittuun tapaamispaikkaan suuren männyn juurelle. Hänen vieraansa, Roope, on morokoira eli monirotuisen hilpeä sekoitus lapinkoiraa, kultaista noutajaa ja suomenpystykorvaa. Roope itse esittelee itsensä lapinpystykorvana. Roopen kullanvärinen turkki on kuin kypsä viljapelto ja kuvaa hyvin hänen luonnettaan. Roope on auringonlapsi ja täynnä puhdasta energiaa.

Roopen elämän alkutaival ei ollut helppo, hän kun on kotoisin hyvin köyhästä koiraperheestä. Ruoka oli enimmäkseen kauravelliä ja ulkoilutkin vähäisiä. Roope oli pesueen pienimmäinen ja jäi jotenkin aina isompien jalkoihin. Onneksi ankeita aikoja kesti vain hetken ja kaikki muuttui, kun Roope adoptoitiin mamman ja papan perheeseen. Ensin Roope söi kaksi viikkoa putkeen ja keräsi voimia. Sen jälkeen hän rakastui juoksemiseen ja saattoi silloin nuorempana koirana juosta tuosta vain 20 kilometrin lenkkejä. Roopella ja papalla onkin paljon yhteisiä juoksulenkkimuistoja.

Haastattelun päätteeksi Roope lähettää hännänheilutuksia Iloisen Mielen kahvilaan ja jatkaa aamulenkkiään papan kanssa. Hänellä alkaa olla jo kiire, sillä näin aamuisin on paljon kaikenlaisia tuoksuja nuuskittavana. 

"Keijon reissunurkka" palaa Iloisen Mielen kahvilaan ja Keijo käy hakemassa itselleen keittiöstä ison inkivääriteen.

Hansu Hippo haaveilee villasukista

Iloisen Mielen kahvilassa on pieniä lämpöteknisiä ongelmia. Keittiövelho on tuulettanut kahvilaa edellisenä iltana ja unohtanut ikkunan yöksi auki.  Lämpö on karannut ja aamun sumuinen kosteus on hiipinyt sen tilalle.

Hansu tykkää kesästä ja lämpimästä ja on ensiavuksi joutunut lainaamaan kahvilanpitäjä Suskin pipoa. Hansun varpaat palelevat usein talvisin ja hän haaveilee tässä uusista lämpimistä villasukista. Edelliset, moneen kertaan paikatut ja Hansulle niin rakkaat sukat ovat kadonneet kesän aikana.






Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Hansu-hahmo, Suski
Hippoamigurumin ohje: Mia Bengtsson. Amigurumi, virkkaa uusia iloisa maskotteja. 2011. Atena

Tarina murmelista

Iloisen Mielen kahvilassa on rauhallinen hetki ja kahvilanpitäjä Suski on istahtanut aamukahville reportteri Keijo Ketun kanssa "Keijon reissunurkkaan". Reissunurkka on siirtynyt hetkeksi Sveitsin Zermattiin, Matterhornin maisemiin. Aurinko paistaa ja vuoriston ilma on raikasta hengittää. Kaupungin pakokaasut ovat jääneet kauas taakse, Zermattin alue kun on autoista vapaa vyöhyke.

Suski muistelee Sveitsin reissuaan muutaman vuoden takaa. Hän ja hänen ystävänsä ovat pystyttäneet teltan erään vuoristojärven rannalle. Eletään syksyn viimeisiä hetkiä ja ilmassa on jo talven aavistus. Eväät on säilötty isoon mustaan säkkiin. Yhtenä yönä ystävä herää siihen, kun joku tutkii teltan ympäristöä. Mikä se on? Murmeli? Tämä toistuu seuraavana yönä ja ystävä herättää Suskin. He huomaavat, että eväät ovat poissa! Äkkiä makuupusseista ylös ja otsalampun kanssa tutkimaan ympäristöä. Evässäkki löytyy muutamien metrien päästä teltasta ja pienet hampaanjäljet paljastavat rosvon. Murmeli on käynyt ruokaa etsimässä. Seuraavana päivänä huomataan, että murmeli on kuljettanut muitakin tavaroita pitkin järven rantaa. Kauimpana teltasta löytyvät vaellussauvat ja kattilan kansi. Tästä viisastuneina Suski ja ystävä kiinnittävät evässäkin köydellä kiinni telttaan. Murmeli koittaa onneaan vielä kolmentenakin yönä, mutta luovuttaa, koska kokonaisen teltan raahaaminen olisi sinnikkäälle murmelillekin liian suuri tehtävä.

Keittiö järven rannalla. Etualalla evässäkki.

Keijo Kettu miettii nähneensä murmeleita alppivaelluksillaan, ja kuulleensa niiden vihellystä. Murmeleille on tärkeää syödä kesän ja syksyn aikana hyvin, sillä ne nukkuvat talviunta koko pitkän talven yli.

Kahvihetki päättyy ja "Keijon reissunurkka" palaa takaisin Iloisen Mielen kahvilaan. Suski lähtee puuhailemaan keittiön puolelle ja Keijo nuuskimaan kaupungille reporttaasien aiheita.

Kirje Miisa Mirriltä

Olemme saaneet Iloisen Mielen kahvilaan kirjeen Miisa Mirriltä. Miisa asuu maalla mummon luona ja kertoo, että he molemmat voivat hyvin ja tiedustelee  kohteliaasti, mitä kahvilaan kuuluu.

Miisa kirjoittaa, että syksy on ollut lämmin ja kaunis. Miisa ja mummo ovat tehneet monta sieniretkeä ja keränneet koritolkulla suppilovahveroita. Sieniretket ovat Miisan mieleen. Niille lähdetään aamuvarhaisella ja palataan takaisin vasta iltasella. Mukaan otetaan herkulliset eväät sekä mummolle termariin kahvia ja Miisalle lämmintä maitoa.

Miisa kertoo, että he ovat mummon kanssa tulossa lähiaikoina kaupunkiin kyläilemään ja kysyy haluaisimmeko järjestää sadonkorjuujuhlat Iloisen Mielen kahvilassa. Heillä olisi sienien lisäksi tuliaisina porkkanoita, perunoita, nauriita ja punajuuria. Tottahan toki. Keittiövelhomme mielestä ajatus on loistava. Hän lupaa valita oikein herkulliset reseptit juhlan kunniaksi.

Nähdään pian Miisa, ja terveisiä mummolle!

Maailman parannusta ja kaalisoppaa

Kahvilasalista kuuluu iloista puheensorinaa. Maailmanparannusyhdistys Mano a manon hallitus kokoontuu kantapöydässään. He ovat tilanneet kattilallisen kaalisoppaa, joten viedäänpä ruoka pöytään ja kysellään miten he parantavat maailmaa.

Manolaiset kertovat, että he ovat poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton maailmanparannusyhdistys, jonka toiminta kohdistuu enimmäkseen Nepaliin. Puheenjohtaja Sirkku kertoo, että Mano tukee noin 50 orpolapsen koulunkäyntiä ja huolehtii heistä myös muuten. Koulutukseen panostaminen antaa lapsille mahdollisuuden parempaan elämään, kuin mitä he orpoina tai puoliorpoina olisivat muuten saaneet. Sirkku ja yhdistyksen perustajajäsen Mikko ovat juuri palanneet Nepalista vaeltamasta. He olivat myös käyneet tapaamassa  Manon tukemia lapsia nähdäkseen mitä heille kuuluu ja miten Manon toimintaa pitäisi kehittää. Hyvä reissu, nyökkäävät molemmat iloisesti hymyillen.

Manolaiset jatkavat kokoustaan ja suunnittelevat tulevaa toimintaa, muun muassa Manotreffejä, joilla kerrotaan kuulumisia Nepalista. Taidamme vinkata reportteri Keijo Ketulle, että tässä olisi hänelle hyvä jutun aihe.

Kaalisoppa 

toteutetaan taiteilijan vapaudella. 
Tarvitaan iso tai vieläkin isompi kattila, vettä ja kasvisliemikuutioita, sopivassa suhteessa erilaisia kaaleja, porkkanaa, papuja, perunoita. Pippuria, chiliä ja muita kivoja mausteita, kuten rosmariinia tai timjamia.
Keitetään aineksia kattilassa niin kauan, että ainekset ovat suussa sulavan pehmeitä.

Hansu Hippo aamuvuorossa

Iloisen Mielen kahvilan ulko-ovi avautuu aamun pimeydessä ja oviaukosta loistaa kirkas valo. Hansu Hippo on tullut aamuvuoroon otsalamppu päässään."Oikaisin metsän poikki, ei ollut katuvaloja", Hansu virnistää heräilevälle kahvilalle.  Hansu köpöttää keittiöön ja laittaa mokkapannun liedelle. Hänen aamuherkkuaan on maitokahvi italialaiseen tapaan, caffé latte. Olisikohan eiliseltä jäänyt herkkuja, Hansu pohtii ja kurkistaa jääkaappiin. Bingo! Pala mustikkapiirakkaa, jonka kohtalona on olla Hansu Hipon aamupala. Mikä mainio alku päivälle!

Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Hansu-hahmo, Suski
Hippoamigurumin ohje: Mia Bengtsson. Amigurumi, virkkaa uusia iloisa maskotteja. 2011. Atena

Keijo Ketun jooga-hetki

Tapaamme Iloisen Mielen kahvilan vihreästä kammarista reportteri Keijo Ketun. Hän on poikennut tänne kiireisen työpäivän lomassa nauttimaan kupillisen inkivääriteetä ja hetken rauhaa. Keijon työ on toisinaan yhtä ketunpyörää ja juuri sellaisina päivinä Keijo kokee nämä pienet hetket kullanarvoisiksi. Vihreä kammari tarjoaa hänelle teehetken lisäksi tilan mietiskellä, joogata tai vaikkapa ottaa pienet päiväunet. Kammari on sisustettu niin, että siellä on tilaa joogamatoille.

Keijo on asettautunut selinmakuulle lattialle ja nostanut jalkansa suoriksi seinää vasten. Ristiselän alla hänellä on putkityyny. Keijo kertoo, että varttitunti siinä ja hän on aivan uudistunut kettu. Keijo alkoi harrastaa joogaa muutama vuosi sitten. Se tuntuu hänestä hyvältä tavalta pitää itsestä huolta ja samalla löytää omaa aikaa. Keijon mielestä aamujooga on aika pop. Aamu-unisena hän ei kyllä ihan joka aamu siihen kykene, mutta kyllä se päivä vaan alkaa kivasti, jos tulee joogattua.

Tässä kohtaa uteliaisuutemme herää: Keijo, miten oikein löysit joogan? Keijo kertoo, että oikeastaan hän ei itse sitä ensin löytänytkään vaan eräs hänen ystävänsä löysi sen hänelle. Ystävä oli lukenut pari vuotta sitten lehdestä hyvinvointileiristä, Vojo Campistä, ja halunnut kokeilla sitä. Leirillä ystävä oli innostunut joogasta ja raahannut Keijon mukanansa joogatunneille. Keijo muistaa olleensa alussa hieman epäileväinen, että onko nyt jooga soveltuvaa tällaiselle ketulle, mutta muuttanut sitten mielensä. Sittemmin Keijo on käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti joogaamassa.

Kiitämme Keijoa juttutuokiosta ja jätämme hänet vihreän kammarin rauhaan. Siirrymme kahvilasalin puolelle nauttimaan itsekin kupposet virkistävää inkivääriteetä.

Leivälle kotona tehtyä pestoa

Illan tullen Iloisen Mielen kahvilan keittiöstä kuuluu kolinaa. Hiivimme Hansu Hipon kanssa kurkistamaan mitä on tekeillä. Keittiövelhomme laulelee italialaisia sävelmiä ja nyppii basilikan lehtiä keittiöpuutarhan pienestä pensaasta. Velho kertoo valmistavansa iltapalaksi pestoleipiä. Haluaisimmeko myös? Katsomme Hansun kanssa toisiamme, eihän meillä nyt mikään kiire ole.

Velho raastaa parmesaania ja pecorino romano -juustoa ja murskaa valkosipulinkynnen. Hän laittaa ne basilikan lehtien kanssa tehosekoittimeen ja kaataa sekaan oliiviöljyä. Mukaan vielä hippunen pinjansiemeniä ja annetaan tehosekoittimen hoitaa loput.

Velho kertoo leipiä valmistaessaan, että hän on matkustellut keittiönsä kanssa useamman kerran Italiassa ja menettänyt sydämensä tomaatille, basilikalle ja ihanalle tuoreelle oliiviöljylle. Nyt eletään oliivisadon kypsymisen aikaa, kertoo Velho meille kaihoisa ilme kasvoillaan. Ja jouluna, voi kuulkaa, silloin meillä on pöydässä tuoretta oliiviöljyä.

Pesto

100g tuoretta basilikaa
1,25 dl extra virgine oliiviöljyä
 3 rkl pinjansiemeniä
1-3 valkosipulinkynttä (maun mukaan)
55g vastaraastettua parmesaania
2 rkl vastaraastettua pecorino romano -juustoa

Harmaan päivän pelastaja

Tervetuloa kahvilaamme sieltä lokakuun lopun harmaudesta! Päivän annos on leppeän lämpöinen mustikkapiirakka, valmistettuna latinalaisten ja hieman jatsahtavien ryhtmien tahdittamana. Jos kipaiset tässä vaiheessa kauppaan, muista ostaa kermaviiliä. Tarvitset myös voita tai margariinia, sokeria, vaniljasokeria, kananmunia, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, leivinjauhoa ja mustikoita.

Kurkistakaamme nyt kahvilamme keittiöön ja seuratkaamme hetki keittiövelhomme työskentelyä. Näyttää siltä, että hän on jo laittanut uunin lämpenemään 200 asteeseen, voidellut piirakkavuoan ja valmistanut vehnäjauhoista, kaurahiutaleista ja leivinjauhosta jauhoseoksen odottamaan myöhempää käyttöä. Velhomme kertoo, että taikinan valmistus aloitetaan sekoittamalla kulhossa keskenään sokeri ja sulatettu margariini. Velhomme on valinnut käyttöönsä tavallisen vispilän, jotta hän voi nauttia lattarirytmeistä ja omien lihaksiensa tuottamasta lämmöstä. Häntä kuulemma hieman palelee, mutta epäilen ettei kauaa. Seos alkaa näyttää hyvältä ja siihen kuuluu nyt lisätä yksitellen munat ja pienen tovin vatkaamisen jälkeen jauhoseos. Velhomme levittää valmiin taikinan vuokaan ja laittaa sen uunin alaosaan kymmeneksi minuutiksi. Hän ei käytä ajastinta, mutta minä taidan laittaa sen varmuuden vuoksi päälle. Emme toki halua polttaa piirakkapohjaa.

Samalla kun velho valmistaa piirakan täytettä, voimme hieman haastatella häntä. Miten hän on löytänyt Iloisen Mielen kahvilan? Velho hymyilee ja sekoittaa kermaviilin joukkoon munan ja sokerit. Hän viihtyy tässä pienessä kahvilassa ja sen keittiössä. Keittiöllä, kuten velhollakin on liikkuvainen luonne, ja ehkä se juuri oli syynä rakkaudelle ensi silmäykseltä. Velholla ja keittiöllä on yhteistä tietä takanaan jo muutaman hetken verran ja rakkaus tuntuu vain syvenevän.

Aika. Velho ottaa pohjan pois uunista, levittää täytteen pohjan päälle ja ripottelee mustikat pinnalle. Piirakka lähtee vielä 15 minuutiksi uuniin. Me kiitämme tässä vaiheessa velhoa: "Kiitos, että sinulla oli meille hetki aikaa!" Siirrymme kahvilasalin puolelle odottamaan ja nuuhkimme, kuinka ihana mustikkapiirakan tuoksu leijailee luoksemme aurinkoisen musiikin saattelemana.

Mustikkapiirakan ohje:

(Velho ei ole kehittänyt ohjetta itse, vaan löysi sen erään kauppaketjun ilmaisista resepteistä)

pohja:
150g margariinia
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta

täyte:
1 tlk kermaviiliä
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 dl mustikoita