lauantai 7. marraskuuta 2020

Pupuaron vaalit lähestyvät

Hyvää huomenta, hyvää huomenta, rakkaat kuuntelijat Pupuarolla ja metsäseuduilla. Aamu valkenee aurinkoisena ja poikkeuksellisen lämpimänä. Mahtaakohan lämpötiloja nostaa vaaleja kohden tihentyvä tunnelma. Vieraaksemme saapuu kohta Aropupujen puolueen johtava pupu, rouva Pupuliini. Kuulemme häneltä vaalitaiston fiiliksiä, mutta sitä ennen musiikkia..." 

Keittiövelho napsauttaa keittiön ylähyllyllä olevan radion kiinni ja lähtee kaakaomukien kanssa kahvilasalin puolelle. Hansu ei vielä ole tullut aamuvuoroon, mutta Keijo Kettu on jo poikennut aamukupposelle. Velho ojentaa kaakaon hänelle hieman pahoitellen. Banaanikakku ei ole vielä tullut uunista. Kymmenen minuuttia pitää odottaa. 

Mitä kettu?

No kuulehan, aloittaa Keijo ja alkaa kertoa Pupuaron lähestyvistä vaaleista. Keijo on lähdössä puolueettomaksi vaalitarkkailijaksi Pupuaron kahden viikon päästä pidettäviin vaaleihin. Huomenna on käynnistymässä ennakkoäänestys, jota Keijon on jo määrä seurata. Ennakkoäänestyksestä odotetaan tänä vuonna hyvin vilkasta. Ainakin etukäteen tehdyt vaalikyselyt ovat viitanneet siihen.

Pupuaro sijaitsee hieman Takametsästä pohjoiseen, ennen Suurten metsien ja Hämyvuorten aluetta. Pupuarolla on pitkään ollut vallassa Aropupujen puolue, mutta tällä kertaa odotetaan yhdistyneen peltohiirten ja peltomyyrien Kaivajien rintaman haastavan heidät oikein tosissaan. Aiemmin myyrät ja hiiret pitäytyivät omissa puolueissaan, mutta nyt voimien yhdistäminen on nostanut heidät vakavasti otettavaksi suurpuolueeksi. Kaivajien rintama on esittänyt viime aikoina ponnekkaita puheita Pupuaron nimen muuttamisesta Kotopelloksi, mikä on huolestuttanut suuresti Aropupuja. 

Keijon roolina on seurata, että kaikki sujuu hyvien äänestystapojen mukaisesti. Mitään kepulikonsteja ei vaaleissa suvaita. Jokaisella täysi-ikäisellä pupuarolaisella on yksi ääni, ei sen enempää tai vähempää. Kaikenlaista käpälien rummutusta on kyllä odotettavissa, ehkä jopa kiihkeärytmistäkin, mutta toivottavasti silti rauhanomaista.

Keittiövelhon mielestä Keijon suunnitelmat ovat hyvin jännittäviä. Kaikki lähialueet seuraavat suurella kiinnostuksella Pupuaron lähestyviä vaaleja. 

Keittiövelhon omat suunnitelmat tälle viikonlopulle ovat hieman vähemmän merkittäviä. Hän aikoo kokeilla uutta Sacherkakun reseptiä. Iloisen mielen kahvilan henkilökunnalla on illalla illanistujaiset ja hän haluaa tuoda pöytään jotain uutta. Mikäli kakku osoittautuu menestykseksi, saattaa se ilmestyä Iloisen mielen kahvilan kakkulistalle. Keittövelhoa on viimeaikoina kiinnostanut wieniläinen kahvilakulttuuri ja hän on ajatellut alkaa tarjoilla myös melange-kahvia.  


Tiedot:

Tarina ja kuva, Suski


lauantai 24. lokakuuta 2020

Juhlapäivä

Rakas päiväkirja, aloittaa Keijo. Hän istuu aamukahvilla laiturilla ja aurinko lämmittää mukavasti. Eletään jo lokakuun loppua, talviaikakin alkaa ensi yönä mutta aurinko jaksaa vielä herätä aamuisin. 

Tänään on juhlapäivä, Keijo kirjoittaa.

Yleisesti tunnettu seikka on se, että YK - Yhdistyneet Kansakunnat - viettää tänään 75-vuotisjuhliaan. Sen sijaan hieman rajatumman joukon tiedossa on, että myös Yhdistynyt Takametsä juhlii syntymäpäiviään. Yhdistyneellä Takametsällä on mittarissa jo 99 vuotta, lähes vuosisata siis.

Ennen Yhdistyneen Takametsän perustamista metsässä vallitsi korpimetsänlaki. Keskeisimpiä riitapukareita olivat ketut ja jänikset. Ketut kiusasivat jäniksiä ja jänikset kettuja. Ei ollut tavatonta, että kadonneita serkkutyttöjä ja -poikia jouduttiin etsimään Kettulan tai Jänölän ruokapöydästä. Se oli villiä aikaa se. 
 
Erityisen pelottavan maineen noilta ajoilta ovat saaneet Iso-Jussi ja Kettu Repojärvi. Heillä oli tapana tulla kutsumatta kylään rellestämään. Iso-Jussi kävi kiusaamassa rauhallisia kettuperheitä ja Kettu Repojärvi puolestaan piti pelossa kokonaisia jänökyliä. 

Lopulta rauhallista elämää kaipaavat Takametsän asukkaan saivat tarpeekseen riitapukareista. He laativat Taavi Tiaisen johdolla Yhdistyneen Takametsän perustamisasiakirjan ja kutsuivat kaikki suvut koolle yhteiseen neuvonpitoon. Yhdistys perustettiin ja perustamisasiakirjan allekirjoittivat myös Kettujen ja Jänisten pääketut ja pääjänöt. Hekin halusivat keskittyä rauhaisaan elämään iänikuisen vihanpidon sijaan. 
 
Takametsään palkattiin reipas sheriffi, joka laittoi Iso-Jussin ja Kettu Repojärven aisoihin. Jokainen Takametsän pikkukoululainen tietää, että heistäkin kasvoi lopulta kunnon metsäläisiä, tosin se oli pitkä ja kuoppainen tie. 

Toiset tiet ovat pidempiä kuin toiset, pohtii Keijo, ja joskus kannattaisi valita se lyhyempi. Tänään auringonpaisteessa taidan kuitenkin valita pidemmän aamulenkin, niin saan nauttia kauemmin ihanasta aamusta. Keijo pakkaa kahvitermoksensa, kynänsä ja päiväkirjansa laukkuun ja lähtee jolkottelemaan metsän suuntaan.


Tiedot:
Tarina ja kuva, Suski

lauantai 10. lokakuuta 2020

Runo koiranpennusta

Aleksis Kiven päivän aamuna paistaa aurinko. Hansu Hippo istuu haaveissaan Iloisen mielen kahvilan kesäterassilla. Yllättävän lämpimät säät ovat Hansulle mieleen. Hän ei oikein koskaan ole pitänyt kylmästä, vaikka onkin päätynyt asumaan pohjolan perukoille. 

Hansu mietiskelee erästä aamua meren rannalla. Muistikuvassa aurinko lämmittää mukavasti, joten olisikohan ollut kesä. Viime kesä, tai joku edellinen. Hansu katseli kuinka pieni koiranpentu tutustui rannalla varisten ja sorsien mielenlaatuun ja sai huomata lintujen mielenlaadun poikkeavan omastaan aika lailla.


Hyppii, loikkii, koivin hoikin. Spurttaa pitkin rantaa. 

 

Hansu mutisee itsekseen ja ajattelee, että sepä kuulosti hauskalta. Tästähän voisi saada runon. Hieman kovemmalla äänellä hän jatkaa. 

 

Närkästyneet sorsat ripittävät, hyi kuin tuhmaa, tuhmaa. Varis ilkkuu, aivan kuonon päällä siivet vilkkuu. 

 

Nauru alkaa muotoutua kupliksi Hansun vatsan pohjaan. Kuin kiusalliset ilmavaivat, joille ei mahda mitään ja hetken Hansu nauraa vedet silmissä ajatuksilleen. 

Huh, olihan virkistävää. Koiranpennun ajattelu saa Hansun myös hieman hempeämieliseksi ja hän jatkaa lempeällä äänellä.

 

Voi pieni pentuni, karvaturri, muruni. Maailma muuttuu seurassasi. 

 

Niin, millaiseksi maailma muuttuukaan ja millainen maailma oli ennen muuttumista, pohtii Hansu. Hän tutkiskelee hetken mielikuvaansa ja tuntemuksiaan.


Nyt näen kuinka vakavuus, olikin salakavala, absurdi. 

 

Keittiövelho on ilmestynyt huomaamatta Hansun seuraan ja tarjoilee Hansulle kaakaota ja korvapuusteja. Korvapuustit ovat vielä aivan lämpimiä. 

Velho haluaa kuulla koko Hansun uuden runon. Hän oli huomannut Hansun nauravan kippurassa omille ajatuksilleen ja kuullut runosta lopun. Kahvila on jo avoinna, mutta päivän ensimmäiset asiakkaat eivät ole vielä saapuneet. Hyvin ehtii siis vielä nauttia kiireettömästä aamusta. 


Tiedot:

Tarina ja kuva, Suski