Pyry-Tuulen teillä

Takametsän taidelauantain ehkä etukäteen eniten spekuloitu kysymys oli, saapuuko Possulan Pyry-Tuuli juhlaan ja kertooko hän reissuistaan. Pyry-Tuuli oli kadonnut joitain aikoja sitten hieman ajattelemattomasti mutta palannut kotiin hyvissä ajoin ennen talvea.

Juhlalauantai valkeni epävakaisena. Pitkin päivää sateli, välillä vähän rankemminkin, joten illan tullen juhlaväki joutui turvautumaan sadevarusteisiin. Hertan ja Hansun ripustamat juhlavalot loivat kuitenkin miellyttävää tunnelmaa ja Keittiövelhon loihtimat herkut veivät kielen mennessään. 

Pyry-Tuuli saapui kuin saapuikin paikalle. Hän näytti olevan aivan entisensä. Malttoi tuskin olla paikoillaan ja touhotti menemään joka suuntaan. Kymmenet silmäparit seurasivat hänen menoaan odottavasti. Keijon taiteellisen runoesityksen jälkeen hän lennähti lavalle. Kyllä, kirjaimellisesti lennähti. Hyppäsi ilmaan ja parin siiveniskuin laskeutui yleisön eteen. 

Katsokaas, hyvät kuomat, minä osaan lentää nykyään, aloitti Pyry tarinansa. Minähän olen, kuten ehkä olette huhuista kuulleet, lohikäärmepossujen jälkeläinen. Isoäitini kertoi heistä tarinoita, kun reissuni alussa pysähdyin tervehtimään häntä. Reissuni keskeinen löytö oli oppia lentämisen taito. 

Yleisö haukkoi henkeään. Pyry-Tuuli kertoi jokilaaksoista, yläilmoista näkemistään kylistä ja mitä ihmeellisimmistä paikoista. Nyt kuulijan on hyvä palauttaa mieleensä varoitus kalatarinoista. Omalla vastuulla. Tuskin Pyry-Tuuli kuitenkaan Kiinaan saakka ehti, ainakaan kun vasta oppi lentämään, vaikka tarina toki oli kovin viihdyttävä.

Kertomuksensa päätteeksi Pyry-Tuuli paljasti salaisuuden. Kaikki lähtee korvista. Tai niin, tietenkin siivet tarvitaan ja lohikäärme-esiäidit, mutta sen jälkeen avainasemassa ovat korvat. Ne ovat nähkääs eräänlaiset vaihteet. Korvissa on maa-asetukset ja lentoasetukset. Pyry-Tuuli näytti kuinka korvat toimivat. Lentoon lähdettäessä korvat heilautettiin taakse ja räpäytettiin siipiä. Laskeutuessa korvat tuotiin eteen possuasentoon. Se on myös keino pysyä maassa ja välttää tahattomia pyrähdyksiä. Hyvin kätevää, päätti Pyry-Tuuli esityksensä ja kumarsi.

Yleisö oli haltioissaan. Kerrassaan upea taidelauantai!




Tiedot: 
Tarina ja kuva, Suski

Takametsän taidelauantain aattona

On perjantai-ilta. Iloisen mielen kahvilassa valmistaudutaan viikonlopun venetsialaisjuhlia varten. Säätiedotus hieman huolestuttaa keittiövelhoa ja kahvilanpitäjä Suskia, sillä lauantai-illaksi on luvassa sadetta. Taivas on vielä aivan pilvettömän sininen, mutta sadepilvet ehtivät hyvin purjehtia paikalle huomiseksi.

Takametsän taidelauantaita on määrä viettää venetsialaisten yhteydessä. Tänä vuonna on ajatuksena, että jokainen halukas Takametsän asukas voi tuoda juhlaan omaa tai lempitaidettaan.

Keittiövelho suunnittelee, että hän lukisi otteita suosikkiresepteistään. Hän on ollut viime aikoina viehättynyt dadasta. Velhon on kallistumassa   banaanikakkureseptin ja mustikkapiirakkareseptin suuntaan. Viimeistään aamulla pitää päättää, sillä esitykseen sisältyy tuoreet maistiaiset reseptien mukaan valmistetuista herkuista. On hyvin mahdollista, että esityksestä tulee huippusuosittu.

Hansu ja Hertta pitävät valotaiteesta. He aikovat ripustaa kahvilan terassin luumupuihin värilyhdyt. Lyhdyt ovat sään kestävät, joten ne ilahduttavat juhlijoita myös vesisateella. Hansu ja Hertta pohdiskelevat myös tuliesitystä, mutta ovat vielä hieman epävarmoja koreografian suhteen. He eivät ole ehtineet kunnolla harjoitella, joten voi olla että on paras jättää esitys takataskuun uuden vuoden juhlintaa varten. Harjoitellessa kävi näet niin, että Hansun silmäripset hieman kärventyivät, eikä hän ole täysin toipunut järkyttävästä kokemuksesta.

Keijo Kettu piipahti pikaisesti kahvilassa aiemmin päivällä. Hän kertoi suunnittelevansa runoesitystä ja oli kovin salaperäinen, mutta paljasti että ainakin merestä ja hiekasta tassuissa puhuttaisiin. Elokuun aamut ja lämpimät päivät ovat olleet Keijolle suuri inspiraation lähde.

Muut taide-esitykset jäävät vielä arvoitukseksi. Pyry-Tuuli kuuluu palanneen reissultaan takaisin Possulaan, joten voi olla että kuulemme hänen reissutarinoitaan. Kuulijan on hyvä muistaa, että reissutarinat ovat sukua kalatarinoille, paljon jää kuulijan vastuulle.

Kaiken kaikkiaan on odotettavissa oikein hauska lauantai, oli sää sitten mikä tahansa. Kahvilassa riittää sateenvarjoja ja sadeviittoja, joten sään takia ei tarvitse jäädä pois tai olla sisätiloissa. Lämpimällä säällä voidaan juoda limonaatia ja kylmemmällä kaakaota.

Hansu Hippo perhossafarilla

Iloisen mielen kahvilan apuhippo Hansu on hyvin kiinnostunut päiväperhosista. Hän on Keijolta kuullut, että Kettusten sukutila on todellinen ötökkäreservaatti, missä asustelee paljon pörriäisiä, perhosia ja korentoja. Hansu on päättänyt lähteä tutkimaan tilannetta ja tarttunut Keijolta saamaansa perhossafarikutsuun.

Safariaamu valkenee tyynenä ja aurinkoisena. Hansun mielestä päivä on juuri sellainen, jolloin tekee mieli lennellä keräämässä ruokaa kukkasista. Hänen odotuksensa ovat suuret, tänään varmasti nähtäisiin kauniita perhosia.

Päivän ensimmäinen havainto on suuri ja värikäs perhonen, jonka siivissä on silmien kaltaiset täplät. Tutulta näyttää, mutta mikä sen laji olikaan, Hansu pohtii ja plärää perhosopastaan. Aivan, neitoperhonen! En olekaan aiemmin nähnyt livenä. Hän yrittää juosta perhosen perään ja ottaa siitä valokuvan. 

Lisää perhosia tanssii Hansun ohi. Pieniä valkoisia ja suuri keltainen. Ihana suuri ja keltainen sitruunaperhonen. Valkoisia on Hansun mielestä vaikea tunnistaa. Liian vikkeliä, jotta Hansu näkisi kunnolla siipien yksityiskohdat. Valkoisia sitruunaperhosia tai kaaliperhosia, ehkäpä kaaliperhosten sukuun kuuluvia naurisperhosia.

Mutta oi, mikä perhonen tuo on, Hansu jähmettyy niille sijoilleen. Hänelle ennen tuntematon suuri keltaoranssi, mustatäpläinen perhonen liihottelee keltaiseen kukkaan ruokailemaan. Hansu tutkii netistä vaihtoehtoja. Sanoisin, että kyseessä on Keisarinviitta, Argynnis paphia, Suomen suurin hopeatäpläperhonen, Hansu mutisee itsekseen. Keijo on ilmestynyt Hansun vierelle ja ihmettelee tämän mutinaa. Niin, hyvin elinvoimainen laji, joten ihme ettemme ole aiemmin tavanneet, Hansu sanoo Keijolle. Tämä nyökkää ymmärtäväisesti, vaikkei vieläkään saa kiinni Hansun ajatuksenjuoksusta.

Muita perhoslajeja Hansu ei enää bongaa sinä päivänä. Keijo kertoo hänelle nähneensä myös nokkosperhosia, lanttuperhosia, sinisiipiä ja kerran talon seinustalla suruvaipan. Niin ja erään toukan, jota Keijo arveli riikinkukkokehrääjän toukaksi. Aikamoinen perhospuutarha.

Jätämme nyt Hansun ja Keijon safarille ja lähdemme Iloisen mielen kahvilaan kahvikupposille. Kaakaota ja teetä on myös tarjolla.

Tiedot

Tarina ja kuvat, Suski

Eräkahvila

Iloisen mielen kahvila on tänään eräretkellä tapaamassa Keijo Kettua hänen reportaasimatkallaan. Kahvila on matkannut kanootilla ja rantautunut sopivan paikan tullen kahvin keittoon. Yhtään ei matkalla pelottanut, vaikka pikkuisen jännittikin. Jututetaanpa hieman Keijoa.

Suski: Keijo, miten matkasi on sujunut?

Keijo: Hyvin on mennyt. Säät ovat olleet hieman epävakaiset, mutta otin sadepäivien ajaksi vahtikettupestin eräälle leirintäalueelle. 

Suski: Millaista leirintäalueella oli?

Keijo: Aika hiljaista jo näin loppukesästä, mutta ei tyhjää kuitenkaan. Vartioin sekä uimarannalla että eräässä mökissä. Yövuorot olivat aika unettavia.

Suski: Tapasitko mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia?

Keijo: Jo vain. Esimerkiksi seurasin erään Nappe-koiran treenejä. Hän koulutti avustajaansa lelujen heitossa. Nappe palkitsi tämän aina hännän heilutuksin ja iloisin haukahduksin. Siitä avustaja tiesi, että heitto meni hyvin. Nappe kertoi treenin jälkeen, että he tähtäävät syksyllä agility-kisoihin.

Suski: Sitten sää parani ja jatkoit matkaa?

Keijo: Kyllä. Hyvästelin Napen ja leirintäalueen porukat ja suuntasin taas kohden uusia seikkailuja. Minulla oli mielessäni eräs järvi, jossa tiesin Noora Norpan asustelevan. 

Suski: Löysitkö Nooran? 

Keijo: En vielä. Järvi on kovin suuri, eikä minulla ole Nooran tarkempaa osoitetta. En ole tavannut edes hänen sukulaisiaan, että olisin voinut kysyä tietä. Norppien suku on hyvin vähälukuinen. 

Suski: Sepä harmi. Onko matka muuten ollut onnistunut?

Keijo: Oikein onnistunut. On ihanaa lipua kanootilla tyynellä järvellä ja katsella kuinka kalat hyppivät vedessä. Olen myös ihaillut maisemia ja käynyt katsomassa kalliomaalauksia. Esikettujen tassunjäljissä täällä liikutaan.

Suski: Kiitos Keijo!

Jätämme nyt Keijon Noora Norpan etsintään ja esikettujen jalanjäljille. Taidamme paistaa vielä hieman lettuja ja keittää kahvit ennen kotimatkaa.

Esikettujen maisemissa

Tiedot:

Tarina ja kuvat, Suski

Yön äänet

Heippa kaikille! Terveisiä täältä reissun päältä. Aurinko paistaa ja elämä maistuu tikkupullalta ja lettusilta.

Ensimmäinen reportaasireissukohteeni oli eräs pieni järvi. Olin kuullut juttuja sen maagisesta öisestä äänimaailmasta ja päätin ottaa selvää pitikö huhu paikkansa. Paikalliset oravat opastivat minut ystävällisesti oikeille mestoille. (Suurkiitokset teille, jos luette tätä!)

Ennen äänimaailmaan tutustumista oli arkisempaa ohjelmaa, leirin pystyttämistä ja murkinan laittamista. Ehdin kuitenkin myös ihailla kauniita maisemia. Ne maisemat, voi ketunpojat sentään, ne maisemat!

Tykkään erityisesti riippumatoista, vaikka välillä menenkin aivan solmuun kaikkien niiden kiinnitysnarujen kanssa. Tällä kertaa ripustaminen sujui ilman suurempia ongelmia, vaikkakin tassut kieltämässä olivat ajoittain aivan solmussa yrittäessäni muistaa miten taas tehtiinkään ketuntassusolmu tai kahdeksikko.

Keittiövelholle tiedoksi, että lettutaikina oli kerrassaan maukasta. Hän sekoitti minulle mukaan jauhoseoksen, johon sitten lisäsin vain veden ja kananmunat. Paistamisessa kokeilin  kirkastettua voita. Vei kielen mennessään, nam!

Ilta hämärtyi ja siirryin riippumattooni odottelemaan yön saapumista. Kuuntelin kuikkien huutelua, taisi jokunen lokkikin sanoa sanansa siinä vaiheessa. Mattoni keinui hiljalleen ja niin minä sitten nukahdin. Heräsin auringonnousun hetkeen ja onneksi heräsin, sillä muuten olisi käynyt hyvin köpösti. Olisi koko maaginen hetki mennyt sivu suun. Katselin aamun kajoa riippumatostani ja kuuntelin kuinka kurjet lauloivat väistyvälle yölle ja auringon ensi säteille. Kylmät väreet juoksivat pitkin selkäpiitäni. Kaunista, kaunista!

Kuuntelin konserttia pitkään. Jossain kohtaa äänet häipyivät ja nukahdin uudelleen. Kuorsasin onnellisena pitkälle aamuun. Heräsin vasta, kun innokas pörriäinen yritti sinnikkäästi selittää minulle heinäkuun kukkasista. Pahoitellen on pakko tunnustaa, että tarina meni ohi korvieni, enkä kuollaksenikaan muista mitä hänellä oli sanottavaa.

Täytyy sanoa, että oli hyvin onnistunut ensimmäinen reissukohde. Seuraavaksi suuntaan kanoottini hieman idemmäs. Kerron sitten seuraavassa kirjeessäni lisää. Mukavaa elokuun alkua kaikille!

Terkuin Keijo

  

Tiedot:

Tarina ja kuvat, Suski