Maaseudun rauhassa

Onpa ihanaa päästä maalle! Tuumaa Pipsa Mäyräkoira Turku-Helsinki junan lemmikkivaunussa. Ja mikä on onkaan parempi tapa matkustaa kuin yksityinen sininen koppa. Mutta! Koskaan ei ole varmaan ole lemmikkivaunu ollut näin täynnä karvakuonoja. Pipsa ei ole ainoa kesäreissussa. Matkaan on lähtenyt myös Siiri Mäyräkoira, Juuso
Puudeli ja Kaisa Terrieri. Kaikki ovat innoissaan ja vaunu raikaa keskustelusta.

Pipsa on menossa tapaamaan hyvää ystäväänsä Elli-neitiä. Elli-neiti on ehta
maatiaiskissa, joka rakastaa kesää ja hiiriä. Elli ehtii juuri ja juuri toivottaa Pipsan
tervetulleeksi, kun se jo rientää korkeaan nurmikkoon omiin puuhiinsa. Elli ottaa kaiken irti kesästä ja viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Aina kun ei sada liikaa.

Pipsaa ei haittaa emännän poissaolo. Siitä on hauskaa kieriä nurmikossa, käydä
etsimässä metsämansikoita ja juoksennella Ellin naapureina olevien västäräkkien kanssa.
Maalla pääsee ihanasti ulos aina oven avautuessa. Välillä turhankin innokkaasti Pipsa
odottaa että ovi jää auki ja se pääsee juoksemaan ihanalle pihalle. Täällä ei haittaa edes
sade. Onneksi sateinen sää ei estä kesän ensimmäistä grillausta! Makkarakin maistuu
paremmalta ulkona.

Muutaman päivän retken jälkeen on taas ihanaa päästä kotiin omaan sänkyyn. Siellä voi
muistella viikonlopun leikkejä ja rapsutella hyttysenpistoja. Hyttysiä ei juuri kaupungissa
ole. Pipsa ei malta odottaa seuraavaa retkeä maalle.

Tiedot:
Tarina ja kuvat, Pipsa & M.L

Tyytyväinen vatsa - tyytyväinen kettu

Keijo ja Keittiövelho istuvat juomassa aamukahvia ja keskustelevat reissuruuista. Keijo valmistelee juuri lähtöä reportaasimatkalle ja pohdiskelee mitä ottaisi evääksi mukaan. Eväät ovat luovaa työtä tekevälle ketulle hyvin vakava asia. Vatsan pitää olla tyytyväinen, niin on kettukin tyytyväinen. Jos kettu ei ole tyytyväinen, ei synny hyviä tarinoita.

Keijo on valmistautunut reissuruokien tekemiseen kuivaamalla porkkanoita, lanttuja, herkkusieniä, sellleriä, palsternakkaa ja sen sellaista. Niistä saa hyvät keittoliemet aikaiseksi nuotion äärellä. Aiemmista kuivista kesistä viisastuneena Keijo on hankkinut itselleen myös retkikeittimen. Siltä varalta, että metsäpalovaroitus estää nuotion teon. Mutta mitä laittaa liemen sekaan? Keijo kaipaisi hyviä vinkkejä.

Oletko kokeillut linssisoppaa? Velho kyselee. Keijo katselee häntä miettiväisen näköisenä ja raapustaa muistikirjaansa: linssejä. Itsekseen hän tuumii, että Velho ei varmaankaan puhu nyt kameroista tai silmälaseista. Velho vinkkaa myös kokeilemaan hernepihvien tekemistä. Hernerouhetta, jauhoja, sipulia ja kananmunaa. Valkosipulia ei luonnollisestikaan saa unohtaa. Mukaan vähän muitakin mausteita ja hyvä tulee.

Keijon olisi seuraavaksi ryhdyttävä laatimaan reissulleen varustelistaa, sitä ennen vielä yksi resepti. Tikkupulla on Keijon herkkua, mutta miten sitä taikinaa nyt tehtiinkään ja pitikö sekaan laittaa suolaa vai sokeria vai molempia. Velho opastaa Keijoa laittamaan sekä suolaa että sokeria ja muistamaan myös kardemumman. Vesi herahtaa Keijon kielelle jo pelkästä ajatuksestakin. Oi tikkupulla, retkiherkkujen helmi.

Velho saa tikkupullasta ajatuksen, että mitä jos leipoisi tänään pullaa. Keijon mielestä ajatus on loistava. Oikeastaan sitä varustelistaa voisi kirjoittaa täällä kahvilassakin. Laukku, kamera.. Keijo aloittaa.

Tiedot
Teksti ja tarina, Suski

Takametsässä tapahtuu

Voihan hiiruveljet sentään, huokaisee Miiru ja kaataa itselleen Iloisen Mielen kahvilassa ison kaakaon. Kesäsade lotisee ikkunan takana. Täksi päiväksi odotettu kesämyrsky näyttäisi onneksi ennustettua lievemmältä. Myrskyä on Takametsässä riittänyt ilman sitäkin. On ollut tapahtumarikas viikko.

Kaikki alkoi jo sunnuntai-iltana, kun Keijon perhe sai yllätysvieraan. Kelda Kettu, sukulaistyttö Lapin erämaista, ilmestyi oven taakse ja kertoi muuttaneensa heille. Hän oli päättänyt tulla etelään opiskelemaan. Opintojen aihe oli vielä hieman avoinna, mutta elämänsä Kelda aikoi rahoittaa mallin töillä ja Keijon reportaasiapulaisena. Hyvin nopeasti paljastui, että Kelda oli päättäväinen nuori nainen ja oikea duracellkettu. Keijolla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä työhakemus ja palkata apulainen. Toisaalta, idea ei ollut huono, kyllä Keijo hänelle töitä keksisi.

Varsinainen myrsky puhkesi tiistaiaamuna, kun Possulan äitipossu huomasi Pyry-Tuulen kadonneen. Lastenhuoneessa tehdyn tutkimuksen jälkeen pääteltiin, että Pyry-Tuuli oli lähtenyt omatoimireissuun muistamatta kuitenkaan ilmoittaa siitä etukäteen äidilleen. Sattuuhan sitä lähtötohinoissa kaikenlaisia kömmähdyksiä, mutta hieman ajattelematonta Pyry-Tuulelta. Äitipossu huolestui tietenkin suunnattomasti. Muistaisiko Pyry-Tuuli syödä riittävästi ja muistaisiko hän varoa korkeilla paikoilla liikkuessaan. Siivet Pyry-Tuulella toki on, mutta eihän hän osaa käyttää niitä.

Äitipossun huolehtiessa Pyry-Tuulen puolesta, saapui perjantaina kirje isomummo Lyytiltä. Äiti oli kysellyt häneltä muistoja possusuvun esipossuista pohtiessaan Pyry-Tuulen siipien mysteeriä. Kirje huojensi äitipossun mieltä. Pyry-Tuuli oli käynyt tervehtimässä reissunsa aluksi Lyytiä ja Lyyti kertoi pitäneensä reissupossulle puhuttelun. Pyry-Tuuli oli luvannut syödä ja olla varovainen. Kuulemma tarkoitus oli tehdä vain lyhyt, kuukauden tai parin reissu ja palata kotiin talveksi.
  
Kirje jatkui hyvin kiinnostavana ja äitipossu luki sitä henkeään pidättäen. Siipien alkuperäksi paljastui eräs esipossu, joka tarkalleen ottaen ei ollut possu vaan voitteko kuvitella, maatiaislohikäärme! Rakkautta, kirjoitti Lyyti, rakkautta. No, siivet ovat olleet siitä lähtien piilevä ominaisuus Possulan suvussa ja siiventynkiä on nähty ajoittain pikkupossuilla. Kukaan ei ole Lyytin tietojen mukaan kuitenkaan oppinut lentämään. Aika näyttää kuinka Pyry-Tuulen käy.

Voitte varmasti arvata, mitkä ovat olleet Takametsän ja Iloisen Mielen kahvilan keskeiset puheenaiheet kuluneella viikolla. Takametsän toisinaan unelias tunnelma on ollut tipotiessään.



Tiedot:
Tarinat ja kuva, Suski

Kesäinen runolauantai

Haaveissani kuuntelen
Tuulen huminaa
Kun saareltani katselen
Merta vihreää

Seikkailujen tiedän
taas tänään oottavan
Kun pian tästä lähden
Ja viljamereen sukellan

Iloisen mielen kahvilassa vietetään tänään kesäistä runolauantaita. Tervetuloa kaikille, pian aloitamme! Ikkunan vieressä nurkkapöydässä näyttää olevan vielä tilaa, jos Possulan väki hieman tiivistää rivejään.

Ilmoitusta seuraa pieni kaoottinen välisoitto mainitussa nurkkapöydässä. Possulan väki ryhtyy tiivistämään rivejään, mutta vie hetken mallailla kuka näkee mistäkin kohtaa parhaiten.

Yleisön hiljennyttyä runolauantain avaa reportteri Keijo Kettu runollaan Viljameri. Hän kumartaa kettumaisen sulavasti, tuijottaa hetken teatraalisesti kaukaisuuteen ja alkaa kuin itsekseen puhuen lausua: Haaveissani kuuntelen..

Raikuvat aplodit saattelevat Keijon takaisin omaan pöytäänsä. Runolauantai on saatu mukavasti käyntiin.

Älä syö
Etana pieni
Rouskuja ja haperoita
Mummolle ne jätä
Piiras ja sienisalaatti
Odottavat herkkusuita

Liian syvälle metsään
Mummo hyvä
Älä mene
Kierrät kehää
Ilta kohta hämärtyy
Lypsyaika lähestyy

Toisena esiintyjänä on Miiru Hiiru, Iloisen mielen kahvilan henkilökunnasta. Hän aloittaa esiintymisensä ilmoitusasialla. Miiru kertoo aloittaneensa maineikkaan kokkikoulu Kyökin kirjekurssin ja saaneensa ylennyksen. Hän on tästä päivästä alkaen kahvilan sous-chef. Miirun runossakin on ruokateema. Runon nimi on Sienimetsälle.

Miirun esitys saa vastakaikua erityisesti Possulan pöydästä. He ovat sienten suuria ystäviä, korvasienet ja tryffelit saavat Possulan pahnueen aivan sekopäiseksi. Pitäisiköhän kirjoittaa oodi tryffeleille, pohtii Possulan isäpossu. Jotain "sua vain yli kaiken ma rakastan" tyylisesti.

Keskustelu siirtyy ruokapuheisiin ja runolauantaissa päätetään pitää pieni tauko, jotta kaikki voivat hakea kahvia ja jotain syötävää.

Tauon jälkeen seuraa yllätysesiintyjä. Taiteilija ja filosofi Pipsa Mäyräkoira on saapunut Turusta ja esittää kesähelteiden inspiroiman runonsa "Asvalttia välttävät pienet tassut".

Kuuma! Liian kuuma
Palloa ei jaksa jahdata
Ei sohvalla jaksa kelliä
Syliin ei pääse nukkumaan
Kuuma!
Asvalttia välttävät pienet tassut
Tuuletin puhaltaa
Tuo helpotuksen edes hetkeksi
Hölmöä! Tulisipa sade ja ukkonen!
Tuumaa pieni mäyräkoira

Pipsan mielestä kovat helteet eivät sovi Mäyräkoirille, eikä filosofeille. Mitään ei voi tehdä ja ajatukset tahmautuvat. Nyt on parempi, kun ilmat ovat hieman viileämmät. On ihanaa kirmata raikkaassa metsässä ja huhuilla Olli Oravaa leikkikumppaniksi.

Pipsan esityksen jälkeen Keijo osoittaa suosiotaan seisten ja Bravo!-huudoin. Hän on aivan Pipsan lumoissa.

Lauantaipäivät lentävät kuin siivillä ja koittaa viimeisen esityksen vuoro. Hansu hyppää  lavalle päässään lippis väärinpäin. Yleisö odottaa jännittyneenä, mitä he kuulevat seuraavaksi. Nuorempi väki tempautuu heti mukaan, etunenässä pieni Pyry-Tuuli, sillä Hansulla on takataskussaan Hipporäppi.

Täs on Hippo hyvin omalaatuinen
Komeen sininen
Ja isot korvat ovat sen
Täs on Hansu Hoo
Siis haa, oon Iso-Hoo
Joo Joo,
Toistakaa peräs
Hei Hansu Hoo

 Hansu Hoo
Tykkää sateest
Köllii vedes
Jos uskallatte
Uikaa peräs
Joo Joo
Hei Hansu Hoo

Pyry-Tuuli ei voi vastustaa räppiä ja hyppii innoissaan penkillään. Hei Hoo, hän huutaa, kun Hansu kannustaa yleisöä osallistumaan. Possulan äitipossu katselee nuorimmaistaan tuumien, että Possulan kesä tulisi olemaan pyryräpin täyteinen. Olisikohan Hansu kiinnostunut toimimaan räppäävänä lapsenvahtina.


Tähän päättyy Iloisen Mielen kahvilan ensimmäinen runolauantai. Kiitokset kaikille esiintyjille ja suurkiitokset kahvilavieraille aktiivisesta osallistumisesta! Seuraavan kerran runolauantaita vietetään elokuun puolella, tarkemmasta ajankohdasta ilmoitetaan Kahvilan uutispalstalla. Mikäli haluat esittää oman runosi, ota Keijo Kettuun yhteyttä. Hän toimii tilaisuuden organisaattorina.


Tiedot:
Tarina, runot ja kuvat (Keijo, Miiru ja Hansu), Suski
Pipsan runo ja kuva, Pipsa&M.L