Pieni tauko tekee hyvää

Hansu ja Hertta poikkeavat Iloisen Mielen Kahvilaan kesken lauantaisen ostoskierroksen. Kahvilanpitäjä Suski toivottaa heidät lämpimästi tervetulleiksi. Hän ei ole nähnyt Hansua pitkään aikaan ja tapaa nyt Hertan ensimmäistä kertaa. 

Hipot kertovat, että he ovat olleet koko aamun kiertelemässä pitkin poikin talvista kaupunkia ja ihmettelemässä näyteikkunoita. Myyntiin on tullut jo kaikkea jouluista tärkeää, hauskaa ja vähemmän tärkeää. Niissä riittää ihmeteltävää, vaikkei ostoaikeita olisikaan.

Hipot kertovat myös, että lähistölle on avattu uusi italialainen herkkumyymälä. Tiesikö Iloisen Mielen Kahvilan väki sitä? Hertta oli maistellut käsin tehtyä suklaata ja tilannut jouluksi uuden sadon oliiviöljyä. Hän oli ollut hieman huolissaan öljyn saatavuudesta, kun oli eräänä päivänä lukenut uutisista että oliivit olivat pudonneet maahan monessa paikkaa ennen sadonkorjuuta. Onneksi herkkukaupassa luvattiin, että öljyä on tulossa lähiaikoina.

Pian on kahvit juotu ja kuulumiset vaihdettu. Hertta odottelee kärsimättömänä Hansua, sillä vielä olisi paljon puuhattavaa ennen pimeän tuloa. Hansu sopii kahvilanpitäjä Suskin kanssa, että hän tulee ensi viikolla töihin ja niin hipot häviävät kaupungin hulinaan korvat iloisesti heiluen.



Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Hansu ja Hertta hahmot, Suski
Hippoamigurumin ohje: Mia Bengtsson. Amigurumi, virkkaa uusia iloisa maskotteja. 2011. Atena

Eläimiä työnsä ääressä, osa 1 - Keijo Ketun reportaasi Itävallasta

Keijo Wurmkogelin huipulla

Keijo Kettu pyyhältää intoa pursuen Iloisen Mielen Kahvilan ovesta sisään. Hänellä on mukanaan tuorein Metsälän Posti, joka on julkaissut ensimmäisen osan Keijon reportaasisarjasta "Eläimiä työnsä ääressä".

Keijo käväisi elokuussa loma- ja työmatkalla Itävallan Alpeilla, missä hän maisemien ihastelun ja raikkaan vuori-ilman nuuhkimisen ohessa haastatteli eläimiä työnsä ääressä.

Ötztalin vihreitä niittyjä samoillessaan Keijo tapasi joukon eläväisiä murmeleita, jotka vinkkasivat, että kannattaisi piipahtaa Wurmkogelilla. Sieltä Keijo löytäisi vakaan ja peräksiantamattoman vartiomurmelin, joka säässä kuin säässä tähyilee vuorten yli mahdollisia vihulaisia.

Keijo teki työtä käskettyä ja ajaa hurautti hissillä Wurmkogelin näköalatasanteelle. Kävellenkin olisi toki päässyt, mutta Keijon toinen takatassu oli hieman väsynyt. Hissikyyti oli sekin pienoinen seikkailu, sillä viimeinen osuus noustiin tuolihissillä, joita harvemmin on mitoitettu pienten kettujen mittakaavan mukaan.

Haastateltava vartiomurmeli ei ollut kovin puheliasta laatua. Keijo ymmärsi, että hän varjeli valtiosalaisuuksia, eikä siksi voinut lörpötellä mitä sattuu. Hän suostui kuitenkin poseeraamaan ylväästi valokuvassa ja lähetti paljon terveisiä Metsälän Postin lukijoille. Haastattelutuokion jälkeen Keijo kipaisi Wurmkogelin huipulle, mistä avautui upeat näköalat sekä Itävallan että Italian puolelle. Tai siis tarkennuksena, Italian puolella Keijo näki vain valtavan valkoisen pilvimassan ja tunsi kuinka lämmin tuuli löyhytteli hänen viiksikarvojaan.

Mistä Keijolle kivaa puhaa?

Keijo Kettu istuskelee syvissä mietteissään Iloisen Mielen Kahvilan sohvalla ja hörppii kofeiinitonta vihreää teetä. Hänen nenänsä ei väpätä normaaliin uteliaaseen tapaansa. Mikähän repolaisen mieltä painaa?

Istahdamme Keijon seuraksi sohvan nurkkaan. Keijo kertoo huomanneensa, että reportaasirintama hiljenee marraskuun iltojen pimetessä. Joulukuu tuo tullessaan kaikenlaista hauskaa jutun juurta, mutta marraskuussa tuppaa olemaan tylsää. Jotain kivaa puuhaa pitäisi keksiä, että mieli pysyisi virkeänä, Keijo huokaisee. Olisikohan Iloisen Mielen Kahvilassa tarvetta ylimääräiselle tassuparille? Ei hullumpi ajatus, luulisi että aina jotain  löytyy. Käydäänpä jututtamassa Keittiövelhoa, olisiko hänellä apulaisen tarvetta.

Kurkistamme keittiöön, missä keittövelho on juuri ottanut uunista aivan taivaalliselle tuoksuvan omenapannukakun ja suunnittelee kahviomenapannukakkutauon pitämistä. Hetken pohdittuaan ja haukattuaan pari palaa, saa Velho loistoidean. Kyllä vain, töitä löytyy. Iloisen Mielen Kahvilassa on käsikäyttöinen kahvimylly ja viime aikoina kahvin menekki on kasvanut niin paljon, että kahvia on saanut olla koko ajan jauhamassa. Kiinnostaisikohan Keijoa kahvinjauhamiskeikkahommat?

Kyllä Keijoa kiinnostaa, itse asiassa se on juuri sellaista puuhaa, mistä Keijo tykkää oikein paljon. Bonuksena saa istuskella Velhon seurana keittiössä ja maistella kaikenlaisia herkkuja.

Hyvillä mielin voimme siis todeta, että näin työ ja tekijä kohtasivat Iloisen Mielen Kahvilassa ja kahvilaan hiipinyt pieni melankolinen alavire luikki häntä koipien välissä sinne, mistä se tulikin.

Missä on Hansu Hippo?

Hansu ja Hertta ihailevat romanttista auringonlaskua.

Hansua odotellaan kovasti Iloisen Mielen kahvilaan töihin, mutta hippoa ei näy eikä kuulu. Keittiövelho on kuullut naapurin kissan kummin kaimalta, että Hansu olisi kotiutunut Italian matkaltaan ja vielä sellaistakin, että Hansu ei olisi palannut yksin.

Reportteri Keijo Kettu tietää kertoa, että huhut pitävät paikkansa. Hansu tosiaan saapui jo viime viikolla rahtilaivalla takaisin Suomeen. Hansu oli valinnut rahtilaivan matkustusmuodoksi, koska pitkän reissun jäljiltä rahat alkoivat olla aika vähissä ja hän sattui tuntemaan laivan keittiön apupojan. Apupoika oli ystävällisesti auttanut Hansua matkustusjärjestelyissä.

Siinäkin huhut osuivat oikeaan, ettei Hansu palannut kotomaisemiin yksin. Eräänä kauniina kesäpäivänä Hansu oli vaellellut varjoisassa oliivilehdossa, ja oli nähnyt siellä maailman ihanimman asian: kauniin vaaleanpunaisen tyttöhipon. Tyttö oli esitellyt itsensä Hertaksi ja se oli Hansun menoa se. Keijo on kuullut, että Hansu ja Hertta asuvat toistaiseksi alivuokralaisina erään tuttavaperheen luona, mutta etsivät omaa asuntoa. Etsintä voi kestää hetken, sillä Hippolaksi ei kelpaa mikä tahansa luukku.



Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Hansu ja Hertta hahmot, Suski
Hippoamigurumin ohje: Mia Bengtsson. Amigurumi, virkkaa uusia iloisa maskotteja. 2011. Atena

Keijon rentoutusresepti

Iloisen Mielen kahvilan ovessa on lappu: "Kahvila on tänään retkellä, tule mukaan" Tämäpä jännittävää!

Ohjeet johdattavat meidät kaupungista upeille rantakallioille, mistä löydämme Keijo Ketun ja Keittiövelhon kahvinkeittopuuhista. Molemmat hymyilevät kilpaa syksyisen auringon kanssa.

Retki-idea oli syntynyt aamuvarhaisella, kun Keijo Kettu oli koputellut kahvilan ovea kahvihammas kolottaen ja kesänkaipuun kaihertaessa mieltä. Keittiövelho oli hetken katsellut Keijon meininkiä ja päättänyt, että nyt jos koska tarvitaan retkikahvit.

Keijo oli istuskellut pitkään kahvikupposensa ääressä, nauttinut syksyn viimeisistä auringonsäteistä ja tuntenut kuinka rauha oli vallannut hänen mielensä. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin katsella kaukaisuuteen ja kuunnella laineiden liplatusta, kertoo Keijo ja suosittelee sitä lämpimästi meillekin. Kuulostaa houkuttelevalta, eiköhän kokeilla!


 

Banaanikakkua ja avajaiskuumetta

Iloisen Mielen kahvilassa tuoksuu mäntysuopa. Kahvilanpitäjä Suski ja Keittiövelho ovat siivonneet kahvilaa monta päivää hämähäkinseiteistä ja nurkkiin muuttaneista pölykoirista. Yksi muuttohaluton pölykoira puri Keittiövelhoa nilkkaan, mutta muuten urakka on sujunut mallikkaasti ja hyvässä yhteisymmärryksessä.

Keittiövelhon mielestä pölykoirien jahtaaminen riittää tältä päivältä. Hän siirtyy keittiön puolelle leipomaan banaanikakkua ja keittämään kahvia. Velho kaivaa kaapin uumenista yhden keittiönsä peruskivistä, Aura Liimataisen Parasta Kotiruokaa -opuksen ja etsii lempikakkunsa ohjeen. Tänään herkutellaan banaanikakulla, tai jos tarkkoja ollaan, niin banaanirusinakakulla. Velho on aivan pikkiriikkisen muokannut Auran jo klassikoksi muodostunutta ohjetta ja korvannut toisen banaanin desilitralla rusinoita.

Suski kolistelee eteisessä. Hän on käynyt hakemassa läheisestä kukkakaupasta ruusukimpun. Tänään on suuri päivä. Iloisen Mielen kahvilassa riehunut matkakuume on vaihtumassa avajaiskuumeeksi. Hansu Hippoa lukuun ottamatta kahvilan henkilökunta on toipunut matkoiltansa takaisin Suomen kamaralle.

Banaanirusinakakku

2 kananmunaa
2,5 dl fariinisokeria (hyvä yhdistelmä on myös 1,5 dl sokeria ja 1 dl intiaanisokeria)
150g margariinia
1 tlk kermaviiliä
1 banaani (mieluiten hyvin kypsä)
1 dl rusinoita
4dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
0,5 tl neilikkaa

Uunin lämpötila 200 astetta. Kuvan vuoassa kakku paistuu uunin alaosassa 40min. Rengasvuoka voi vaatia 50-60min paistoajan.
Voitele vuoka ja jauhota korppujauholla. Sulata margariini ja sekoita kuivat ainekset keskenään. Vatkaa erillisessä kulhossa sokeri ja kananmunat, lisää rasva, soseutettu banaani, kermaviili ja kuivat aineet. Kaada taikina vuokaan ja laita kakku uuniin. Hajamielisimmille keittiövelhoille suositellaan ajastimen käyttöä.

Alkuperäisen ohjeen koordinaatit: Aura Liimatainen (2000) Parasta Kotiruokaa, WSOY, s.442.