Miiru on menossa tervehtimään sisartaan mukanaan herkkullisia kahvilatuliaisia. Keittiövelho on lähettänyt hieman uunituoretta banaanikakkua, raparperipiirakkaa ja raparperimehua sisarusten kahvitteluhetkeen. Kuriositeettina kerrottakoon, että raparperit ovat peräisin Kassu Ketun puutarhasta.
Kesäaamu on leppoisa. Miiru vaipuu ajatuksiinsa kävellessään kori käsivarrellaan. Miten kauan siitä onkaan, kun hän nuorena hiiruna lähti kaupunkiin töitä etsimään. Takametsä tuntui silloin niin kovin takapajuiselta ja siellä oli aivan liian paljon puita. Miiru kaipasi avaruutta ja merta ja tiedättehän, enemmän kaikkea mitä Takametsällä ei ollut tarjota.
Elämä kaupungissa oli Miirun mieleen. Hän löysi Iloisen mielen kahvilan ja sai unelmatyön Keittiövelhon apuvelhona. Kiireisimpinä hetkinä hän auttelee myös kahvilasalin puolella, mutta enimmäkseen keittö on hänen valtakuntaansa. Miiru on suuren perheen lapsikatraan keskipaikkeilta, kukaan ei ihan tarkalleen tiedä montako oli ennen häntä ja toisaalta kenelläkään ei ole aavistustakaan montako on vielä tulossa. Miiru on jokatapauksessa tottunut pienestä hiirusta lähtien kokkailemaan. Osaamista siis löytyy. Miirun haaveena on kokkikoulu.
Aika on kyllä vekkuli kaveri, Miiru jatkaa pohdisteluaan. Takametsä tuntuu paljon viehättävämmältä paikalta nykyään, kuin joskus silloin. Voihan se olla, että kauempaa katsottuna näkee paremmin. Ei tunnu lainkaan vastenmieliseltä viettää vapaapäivää puiden siimeksessä. Miiru on myös kovin utelias kuulemaan viimeisimmät Takametsän kuulumiset. Kuka on tehnyt mitä, kenen kanssa ja mitä sitten tapahtui.
Pian Siskon mökki häämöttää etuoikealla. Miiru kuulee, kuinka sisaren lapset ovat huomanneet hänet ja kirmaavat joukolla tutkimaan mitä tuliaisia Miirulla on mukanaan. Ainahan hänellä jotain on.
Jätämme nyt Miirun viettämään vapaapäiväänsä ja lähdemme aamukahville Keijon seuraksi. Keijo odottelee meitä Iloisen mielen kahvilan upouudella terassilla.
Tiedot:
Tarina ja kuvat, Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti