lauantai 11. heinäkuuta 2020

Takametsässä tapahtuu

Voihan hiiruveljet sentään, huokaisee Miiru ja kaataa itselleen Iloisen Mielen kahvilassa ison kaakaon. Kesäsade lotisee ikkunan takana. Täksi päiväksi odotettu kesämyrsky näyttäisi onneksi ennustettua lievemmältä. Myrskyä on Takametsässä riittänyt ilman sitäkin. On ollut tapahtumarikas viikko.

Kaikki alkoi jo sunnuntai-iltana, kun Keijon perhe sai yllätysvieraan. Kelda Kettu, sukulaistyttö Lapin erämaista, ilmestyi oven taakse ja kertoi muuttaneensa heille. Hän oli päättänyt tulla etelään opiskelemaan. Opintojen aihe oli vielä hieman avoinna, mutta elämänsä Kelda aikoi rahoittaa mallin töillä ja Keijon reportaasiapulaisena. Hyvin nopeasti paljastui, että Kelda oli päättäväinen nuori nainen ja oikea duracellkettu. Keijolla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä työhakemus ja palkata apulainen. Toisaalta, idea ei ollut huono, kyllä Keijo hänelle töitä keksisi.

Varsinainen myrsky puhkesi tiistaiaamuna, kun Possulan äitipossu huomasi Pyry-Tuulen kadonneen. Lastenhuoneessa tehdyn tutkimuksen jälkeen pääteltiin, että Pyry-Tuuli oli lähtenyt omatoimireissuun muistamatta kuitenkaan ilmoittaa siitä etukäteen äidilleen. Sattuuhan sitä lähtötohinoissa kaikenlaisia kömmähdyksiä, mutta hieman ajattelematonta Pyry-Tuulelta. Äitipossu huolestui tietenkin suunnattomasti. Muistaisiko Pyry-Tuuli syödä riittävästi ja muistaisiko hän varoa korkeilla paikoilla liikkuessaan. Siivet Pyry-Tuulella toki on, mutta eihän hän osaa käyttää niitä.

Äitipossun huolehtiessa Pyry-Tuulen puolesta, saapui perjantaina kirje isomummo Lyytiltä. Äiti oli kysellyt häneltä muistoja possusuvun esipossuista pohtiessaan Pyry-Tuulen siipien mysteeriä. Kirje huojensi äitipossun mieltä. Pyry-Tuuli oli käynyt tervehtimässä reissunsa aluksi Lyytiä ja Lyyti kertoi pitäneensä reissupossulle puhuttelun. Pyry-Tuuli oli luvannut syödä ja olla varovainen. Kuulemma tarkoitus oli tehdä vain lyhyt, kuukauden tai parin reissu ja palata kotiin talveksi.
  
Kirje jatkui hyvin kiinnostavana ja äitipossu luki sitä henkeään pidättäen. Siipien alkuperäksi paljastui eräs esipossu, joka tarkalleen ottaen ei ollut possu vaan voitteko kuvitella, maatiaislohikäärme! Rakkautta, kirjoitti Lyyti, rakkautta. No, siivet ovat olleet siitä lähtien piilevä ominaisuus Possulan suvussa ja siiventynkiä on nähty ajoittain pikkupossuilla. Kukaan ei ole Lyytin tietojen mukaan kuitenkaan oppinut lentämään. Aika näyttää kuinka Pyry-Tuulen käy.

Voitte varmasti arvata, mitkä ovat olleet Takametsän ja Iloisen Mielen kahvilan keskeiset puheenaiheet kuluneella viikolla. Takametsän toisinaan unelias tunnelma on ollut tipotiessään.



Tiedot:
Tarinat ja kuva, Suski









Ei kommentteja: