Hansu mietiskelee erästä aamua meren rannalla. Muistikuvassa aurinko lämmittää mukavasti, joten olisikohan ollut kesä. Viime kesä, tai joku edellinen. Hansu katseli kuinka pieni koiranpentu tutustui rannalla varisten ja sorsien mielenlaatuun ja sai huomata lintujen mielenlaadun poikkeavan omastaan aika lailla.
Hyppii, loikkii, koivin hoikin. Spurttaa pitkin rantaa.
Hansu mutisee itsekseen ja ajattelee, että sepä kuulosti hauskalta. Tästähän voisi saada runon. Hieman kovemmalla äänellä hän jatkaa.
Närkästyneet sorsat ripittävät, hyi kuin tuhmaa, tuhmaa. Varis ilkkuu, aivan kuonon päällä siivet vilkkuu.
Nauru alkaa muotoutua kupliksi Hansun vatsan pohjaan. Kuin kiusalliset ilmavaivat, joille ei mahda mitään ja hetken Hansu nauraa vedet silmissä ajatuksilleen.
Huh, olihan virkistävää. Koiranpennun ajattelu saa Hansun myös hieman hempeämieliseksi ja hän jatkaa lempeällä äänellä.
Voi pieni pentuni, karvaturri, muruni. Maailma muuttuu seurassasi.
Niin, millaiseksi maailma muuttuukaan ja millainen maailma oli ennen muuttumista, pohtii Hansu. Hän tutkiskelee hetken mielikuvaansa ja tuntemuksiaan.
Nyt näen kuinka vakavuus, olikin salakavala, absurdi.
Keittiövelho on ilmestynyt huomaamatta Hansun seuraan ja tarjoilee Hansulle kaakaota ja korvapuusteja. Korvapuustit ovat vielä aivan lämpimiä.
Velho haluaa kuulla koko Hansun uuden runon. Hän oli huomannut Hansun nauravan kippurassa omille ajatuksilleen ja kuullut runosta lopun. Kahvila on jo avoinna, mutta päivän ensimmäiset asiakkaat eivät ole vielä saapuneet. Hyvin ehtii siis vielä nauttia kiireettömästä aamusta.
Tiedot:
Tarina ja kuva, Suski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti